Iida Rauma vaihteeksi tummassa asussa. Hän pitää kaksin käsin esillä kirjaansa Hävitys. Hänellä on lyhyt vaalea tukka, punatut huulet ja avoin katse. Kuvan tausta on musta.
IIda Rauma Juha Jahkolan ottamassa kuvassa.

KAJASTUS 1 2023 KEVÄT

Kirjailijavieraana Iida Rauma

 

Gyöngyi Pere-Antikainen (kirjoittaja). Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Iida Rauma oli meillä kirjailijavieraana. Näin hän sanoo Hävitys-romaanistaan: ”Tämä romaani oli emotionaalisesti kamalan vaikea ja raskas kirjoittaa ja on iso helpotus, että se on olemassa. Minusta tuntui, että jos en pystyisi tätä kirjoittamaan, en kirjoittaisi enää mitään. Edellisen kirjan jälkeen tuntui siltä, etten voi enää kiertää tätä aihetta.”

Huom! Iida Rauman romaani Hävitys (Siltala) on ehdolla Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Lue juttu

Näin luet uudistunutta Kajastusta. Tälle sivulle on koottu Kajastuksen artikkelit, jotka aukeavat kunkin jutun linkistä Lue juttu. Kulttuurin tuulahduksia (Kulttuuri), kolumnit, Mauri ja Mustis -sarjakuva ja paljon muuta sisältöä löytyvät valikosta.

HUOM! Kännyköissä ja tableteissa valikko on kolme viivaa sivun ylänurkassa. Toinen valikko on alinna.

 

Kulttuuripuutoksella on hintansa

Taikusydän-yhteyspisteen erityisasiantuntija Anna-Mari Rosenlöf piti mainion puheenvuoron kulttuurihyvinvointia pohtineessa seminaarissa 9. helmikuuta Säätytalolla Helsingissä. Aluksi Rosenlöf toisti vahvasti ja moneen kertaan todistetun faktan, että kaikenlaisella kulttuuritoiminnalla on monien muiden ulottuvuuksien ohella ihmiselle paljon hyvää tekeviä vaikutuksia. Kulttuurihyvinvointiajattelu on tullut osaksi hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen kokonaisuutta.
Hyvinvoinnin ajatellaan paranevan kunhan ihmiset lisäävät liikuntaa, ravitsevat itsensä monipuolisesti, välttävät päihteiden käyttöä, nukkuvat hyvin, ovat luonnossa ja osallistuvat kulttuuririentoihin joko kuluttajana tai tuottajana.
Sote-palvelut ovat vain pieni osa hyvinvointiimme vaikuttavista tekijöistä. Rosenlöfin mukaan muualta tulee noin 80 prosenttia. Suora lainaus Rosenlöfiltä: ”Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö tarvitsisi sote-palveluita. Painopisteen palveluissa tulisi kuitenkin siirtyä ennaltaehkäisyyn siten, että sote-palveluiden kuormitus vähenisi ja hyvinvointimme paranisi. Ylipainoon, liikkumattomuuteen, päihteiden käytön vähentämiseen, riippuvuuksiin, hyvään uneen ja mielen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa mm. liikunnan, ravitsemuksen, kulttuurin, taiteen ja luonnon keinoin. Lisäksi tarvitaan terveellinen ja turvallinen elinympäristö. Kulttuurilla, taiteella ja luovalla toiminnalla on omat värinsä tässä hyte-paletissa, jossa kaikki liittyy yhteen. Sopivat värit jokaisen omaan hyte-maalaukseen saadaan eri värejä sopivassa suhteessa sekoittamalla.” Sitra on lisännyt megatrendiselvityksessään palettiin myös sosiaaliset suhteet, merkityksellisyyden kokemukset ja yksilön mahdollisuudet toimia yhteiseksi hyväksi.

 

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu on monen muun toimijan ohella mukana Kulttuurihyvinvointipoolissa, joka haluaa edistää kulttuurin hyviä vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille. Meillä on siihen hyvät syymme. Olemme omassa toiminnassamme havainneet, kuinka merkityksellistä monelle näkövammaiselle ihmiselle on osallistua järjestämiimme tapahtumiin. Osallistuminen vähentää yksinäisyyden tunnetta, lisää sosiaalista kanssakäymistä, rikastuttaa elämää ja jakaa paljon hyödyllistä tietoakin. Samalla yhdistyksemme kokemus osallistumisen monenlaisista esteistä karttuu koko ajan. Saavutettavuuskirjasto Celian äänikirjakokoelmat eivät ole läheskään kattavat, etukäteistietoa yleisestä kulttuuritarjonnasta ei ole helposti saatavilla, kuvailutulkkaukset puuttuvat ja tilat ovat usein vaikeasti tavoitettavia.
YK:n vammaisten yleissopimus velvoittaa 30. artiklassaan valtion takaamaan vammaisille täydet osallistumismahdollisuudet kulttuurielämään. Näkövammaisten osalta vireä mutta heikossa taloudellisessa tilanteessa oleva yhdistyksemme koettaa valtion tuella tarjota mahdollisuuksia omaehtoiseen kulttuuritoimintaan ja toimia osallistumisesteiden vähentämiseksi yleisiin kulttuuripalveluihin.
Työtämme vaikeuttaa entisestään Taiken päätös leikata jo ennestään pienestä toiminta-avustuksesta -120 000 euroa – kymppitonnin. Ajatus työmme kulttuurihyvinvointia edistävästä vaikutuksesta ei selvästikään vielä ole rantautunut päättäjien mieliin. Yhteiskunnan tuen heiketessä meidän on pakko supistaa toimintaamme ja siten heikentää kulttuurin näkövammaisille hyvää tekevää vaikutusta.
Anna-Mari Rosenlöfin puheenvuoroon perustuva artikkeli löytyy täältä:
https://taikusydan.turkuamk.fi/blogi/tilanne-paalla-katsaus-kulttuurihyvinvointialan-viime-vuosien-kehitykseen/

JUTUT

Kajastus 1 2023 jutuista on esittely tällä sivulla. Pääset lukemaan kutakin juttua kohdasta Lue juttu.

15 lumesta tehtyä patsasta tervehtii kuuta puoliympyrän muodossa. Muutamat niistä ovat jopa yhdeksän metrin korkuisia. Patsaat on tehty lumesta ja kuvassa ne ovat kauniissa valaistuksessa, jossa ne näyttävät punertavilta sinistä taivasta vasten.

Moai-patsaita lumesta

Pasi Päivinen. Tänä talvena Joensuussa saatiin nähdä ihmeellisiä lumesta tehtyjä patsaita uskomattoman upeassa valaistuksessa. Taidepuutarhaan oli pystytetty lumesta 15 luonnollisen kokoista Pääsiäissaaren Moai-kivipatsasta. Ne ovat nähtävissä pääsiäiseen asti, elleivät sula sitä ennen. Lue juttu

 

Rosa Liksom Lapista

Timo Kuoppala. Saimme marraskuussa Rovaniemen Pohjanhoviin kirjallisuusviikonloppumme vieraaksi kiitetyn Väylä-romaanin kirjoittajan, Lapin kosmopoliitti Rosa Liksomin.
Rosan ajatuksia Lapista: Lapissa inspiroivat luonto ja mahtavat tarinat, Olen kasvanut tarinoiden, en kirjojen keskellä. Lapissa näkee revontulet, linnunradan - kosmoksen kauneuden.
Lapissa voi kokea valon hulluuden. Lue juttu

 

Rosa Liksom Lapista

Timo Kuoppala. Saimme marraskuussa Rovaniemen Pohjanhoviin kirjallisuusviikonloppumme vieraaksi kiitetyn Väylä-romaanin kirjoittajan, Lapin kosmopoliitti Rosa Liksomin.
Rosan ajatuksia Lapista: Lapissa inspiroivat luonto ja mahtavat tarinat. Olen kasvanut tarinoiden, en kirjojen keskellä. Lapissa näkee revontulet, linnunradan – kosmoksen kauneuden.
Lapissa voi kokea valon hulluuden. Lue juttu

Nyt larppaamaan

Anne Huttunen. Liveroolipelaaminen eli larppaaminen on improvisoitua näyttelemistä. Se on leikkiä, jossa ihminen vapautuu omasta persoonastaan. Aluksi larppaaminen oli nuorten harrastus, mutta nyt se on levinnyt senioripiireihin saakka. Näkövammaiset eivät ole poikkeus. Lue juttu

Larpatessa kaikki on mahdollista. Linnanneito voi olla läpinäkyvä kummitus ja ratsumies minikokoa, rajoja ei ole.
Lämpiössä on monenlaista tarjontaa, tässä mainostetaan Helmiklubia sydämenmuotoisessa alkukuvassa. Alaosassa on iloisia Lämpiön kuulijoita.

 

Kulttuuria kotiin

 

Timo Kuoppala. Etkö löydä kulttuuri- tai tapahtumapalveluita? Lämpiö on viiden kaupungin rahoittama hanke joka tuo tapahtumapalveluita kotiin ilmaiseksi. Palvelu on suunnattu senioreille, mutta se on avoin kaikille. Lue juttu

Näkövammaisten lauluryhmä Laulunhelmen uusi johtaja MInna Tuuliainen istuu pianon ääressä ja soittaa sitä toisessa kuvassa. Alla on lauluryhmä kaikessa loistossaan.

Lauluryhmä Laulunhelmi

Marianne Tenhami. Näkövammaisten Kulttuuripalvelun lauluryhmällä on uusi vetäjä Minna Tuuliainen ja uusi nimi: Laulunhelmi. Tässä haastattelussa kerrotaan Minnan tarina. Hän tiesi jo kaksivuotiaana että hänestä tulee laulaja. Mutta tuli paljon muutakin, muun muassa opettaja ja laulutilaisuuksien organisoija. Laulunharrastajat kiittävät! Lue juttu

 

 

Raimo Tanskasen kunniaksi

 

 

Joose Ojala. Trio Kaiunsäde esittää rakastetun mestarin Raimo Tanskasen musiikkia Näkövammaisten Kulttuuripalvelun varainhankintakonserteissa 14.4 Iiriskeskukssa ja 15.4. Korson Ruusupaviljongissa. Trio Kaiunsäteen muodostavat lukijoille  tutut muusikot harmonikkataiteilija Joose Ojala, panhuilisti-laulaja Helena Taskila ja pianisti Tuukka Ojala. Joosen kirjoittamassa jutussa pohditaan Raimo Tanskasen jättämää perintöä suomalaiselle musiikille. Hänhän oli paitsi säveltäjä, muusikko, urkuri ja monilahjakkuus, jonka musiikki yllättää nuoremman polven soittajat edelleen. Hän opiskeli Sibelius-Akatemiassa 1950-luvulla, jolloin korkeakoulututkinto oli näkövammaiselle vaikeasti saavutettava. Konserteissa kuullaan läpileikkaus Raimon musiikista. Lue juttu

Toivoa tanssimalla

Satu Kanervo. Helsinkiläinen Tytti Karhu päätti toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa naisten tanssitapahtumasta, koska nyt jos koskaan tarvitsemme iloisia juttuja, jotka tuovat toivoa elämään. Naistenpäivän naistentanssit järjestetään 10.3. klo 19-23 yökerho Apollossa nimellä Wonderful Women – Dance Party. Lue juttu

Naiset tanssivat villisti yökerhossa kädet pystyssä, ilmassa lentelee paperinpalasia.
Juhani Kaasinen netistä otetussa kuvassa. Hänellä on lyhyt siisti tukka, muodikas parransänki ja ruudullinen paita. Hauska yksityiskohta on olkapään takaa pilkistelevät valkoiset ruusut.

 

Orkesterin montusta uuteen työhön

Timo Kuoppala. Kun Juhani Kaasisen näkö heikkeni niin että hän ei enää voinut soittaa selloa nuoteista, orkesterisellistin ura vaihtui kelan palveluneuvojaksi. Soittaminen ei toki ole jäänyt, kaikki vain pitää opetella ulkoa. Juhani suunnittelee pistenuotteihin tutustumista. Lue juttu

 

 

 

Taiteilijat kuvailivat

Tanja Rantalainen. Haa Galleriassa Suomenlinnassa koettiin mielenkiintoinen kuvailutulkkaushetki. Kaksi kuvataiteilijaa, Hanna Räty ja Hanna Vahvaselkä, kuvailutulkkasivat itse näyttelyn, jossa oli myös heidän omia töitään. Lue juttu

Näkövammaisten Kulttuuripalvelun taiteenystävät kuuntelevat kuvailutulkkausta. Taustalla näky sinisävyisiä kukkatauluja.
Quanta dos Corvos -yhtiön viinitynnyreitä, joissa kypsyy portviiniä.

Portviinin kotona

Pasi Päivinen tuo terveisiä Portugalista, jossa hän pääsi tutustumaan portviinin saloihin.”Pieni ja sympaattinen Quinta dos Corvos -viinitalo oli hiljainen ja meidät otti vastaan Corvon perheen jäsen henkilökohtaisesti. Hän kertoi kiireettä ja pieteetillä portviinin valmistuksesta näyttäen kuvia perheen viinitilalta ja kierrätti katsomassa portviinin valmistumista tynnyreissä viileässä kellarissa”. Lue juttu

Mira-Maria leikkilintujensa kanssa muutama vuosi sitten. Leikkilinnut korvasivat hänen rakkaat lintunsa. Mira-Marialla on violetti pusero ja tukka poninhännällä.

Mitä kuuluu Mira-Maria

Olli Lehtinen. Mira-Maria on monien lukijoidenkin tuntema laulaja ja muusikko, jota on aina hauska tavata. Nyt hän päätyi toisen Kajastuksen tutun eli Vinokkaan, Olli Lehtisen, tiukkaan haastatteluun. Mira-Maria esimerkiksi kertoo, että hänelle tärkeätä on laulujen melodisuus ja sanoitukset ja se, että hän pustyy eläytymään lauluun ja tulkitsemaan sen mahdollisimman hyvin. Lue juttu

Harmonikka 200 vuotta

Joose Ojala. Harmonikka oli aikansa sähkökitara, se kuului jokaisen itseään kunnioittavan bändin vakiosoittimiin. Nyt on hieman toisin, mutta soitto soi edelleen. Joose kertoo harmonikan 200-vuotisesta historiasta ja valottaa nykypäivän haitaristin elämää. Lue juttu

Joose Ojala harmonikkansa kanssa kuvattuna harmaata metalliseinää vasten. Kuvan on ottanut Timo Junttila ja siinä Joose soittaa seisoviltaan tuttua sävelmää.

Elina Brotherus – vierailija

Tuula Paasivirta. Helsinkiläisen Taidemuseo Didrichsenin kevään näyttelyssä esitellään valokuva- ja videotaiteilija Elina Brotheruksen uusi valokuvasarja Vierailija – Visitor. Näyttely on avoinna 11.2.–28.5.2023. Kajastuksen jutussa esitellään taiteilija ja kuvien kohde. Lisäksi selvitetään miten taidemuseo sai alkunsa. Lue juttu

Vanhempi pariskunta lukee lapsille tässä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kuvassa. Lapsia on kaksi kummallakin puolella pariskuntaa. Kaikki näyttävät keskittyvän seuraamaan mitä kirjassa tapahtuu.

Lukumummit

Tuula-Maria Ahonen. Haluaisitko lukumummiksi tai -vaariksi? Kirjoittaja on ryhtynyt lukumummiksi ja nauttii tehtävästään. Lue juttu

 

 

 

 

Kiinalaista ruokaa

Sanna Tynkkynen. Kiinalaisessa kalenterissa eletään Jäniksen vuotta. Jänikselle perhe ja ystävät ovat tärkeitä, joten mikäpä olisi parempi tapa viettää aikaa läheistensä kanssa kuin kokoontua yhteiseen pöytään nauttimaan hyvästä ruoasta. Katetaan siis pöytä kiinalaisella, jaettavaksi tarkoitetulla aterialla. Lue juttu

Pöydälle punaisen pöytäliinan päälle on koottu porsasta hapanimeläkastikkeessa ja Pekingin kanaa, ruokajuomana on mandariiniteetä.

Somen kuvat

Minna Mononen. Facebookissa ja Twitterissä pelkkä teksti voi joskus riittää keräämään runsaasti tykkäyksiä mutta Instagramissa pelataan pelkästään kuvilla tai videoilla – teksti on täysin toissijainen juttu, mikä ei ole näkövammaiselle lainkaan hyvä juttu. Lue juttu

Nuori vaalea nainen esittelee ystäviään, jotka ovat kuvina hänen sormensa ulottuvilla. Sosiaalista mediaa parhaimmillaan - näkevälle!
Mika Veijalainen istuu kivellä opaskoira vieressään. Mika on nuorehko mies, jolla on kellertävä paita ja valkoinen keppi, opas on musta labbis.

 

Pohdintoja

Mika Veijalainen. Kun näkö alkaa reistailla, monet kysymykset tunkevat mieleen. Kirjoittaja valottaa näkövammaisen satoja kysymyksiä, joihin ei kaikkiin edes ole vastausta. ”Voisi luulla, ainakin minä luulin, että olisin tottunut toimimaan muutoksissa pyrittyäni pitkään auttamaan muita erilaisissa isoissakin muutoksissa. Määrätyllä tavalla taustastani on varmasti apua moniin asioihin. Yllättävän paljon roolin muutos on kuitenkin vaatinut sopeutumista”. Lue juttu

Näin tehtiin Hamsterit

Pilvi Meriläinen. ”Jo heti alussa meille oli selvää, että juuri Markku Pölösen tulisi ohjata Huovisen Hamsterit-romaanista elokuva. Melko pian siitä, kun olimme Markun kanssa sopineet tekevämme elokuvan, kuvasimme jo Tampereen seudulla. Sieltä löytyivät sopivat ja upeat paikat. Tuntui myös siltä että Huovinen on sijoittanut romaanin Tampereen seudulle, Marko Röhr ja Hanna Kauppi sanovat. Lue juttu

Hamsterit-perhe istuu suolla, etualalla palaa nuotio, eväskorit ovat esillä.
Kuvassa on teksti: Puhallinorkesteri syksyllä 1962. Soittajia on 12, he istuvat puoliympyrän muodossa, kaikilla on tummat puvut ja solmiot.

 

Sokeat torvensoittajat

Teuvo Ruponen jatkaa ansiokasta Muistoja-sarjaansa. Puhallinorkesterin ensimmäinen keikka oli Vapunpäivänä 1962 ja vähän myöhemmin oli toinen esiintyminen lomakoti Onnelan urheilukentän vihkiäisissä. Tässä jutussa tuntuu historian havina. Lue juttu

Inkeri Kauppinen muutaman vuoden takaisessa kuvassa. Inkeri laulaa mikrofoniin, hänellä on keltaruskea mekko ja lyhyt tukka.

Kiitos, Inkeri

Anne Huttunen. Tiistaina, 31. tammikuuta, saimme suruviestin. Inkeri Kauppinen, kulttuurin monitoiminainen, oli edellisenä yönä nukkunut pois 89 vuoden ikäisenä. Hänen omaistensa lisäksi häntä jäi kaipaamaan laaja ystäväpiiri, johon minäkin kuuluin 45 vuoden ajan. Koimme yhdessä monien kulttuuriharrastusten harmit ja ilot. Lue juttu

 

Sisällön jakaminen: