Mitä kuuluu Mira-Maria?
Hauska tavata vanha tuttu, josta on kirjoitettu Kajastuksessa ennenkin.
Teksti: Olli Lehtinen
Missä olet syntynyt?
Turussa. Asuimme silloin Pansion Ankkurikylässä.
Milloin muutit pääkaupunkiseudulle?
Muutin pääkaupunkiseudulle jo opiskeluaikoina 1980-luvun loppupuolella. Opiskelujen jälkeen jäin kokonaan pääkaupunkiseudulle 1990. Asuin ensin Espoossa, mutta muutin sitten Helsinkiin ja yksi piipahdus tuli tehtyä Lohjallekin.
Onko sinulla kutsumanimeä?
Mitä tarkoitat? Nimeni on Mira-Maria ja se on kutsumanimeni. Sukulaiset kutsuvat itsepäisesti Miraksi ja tietyissä ystäväporukoissa lempinimeni on Huiski.
Miten luonnehtisit itseäsi laulajana?
Itseään on vähän vaikeaa luonnehtia. Keikkaohjelmistoni on ainakin monipuolinen, ja heittäydyn laulamiseen kokosydämisesti ja täysillä.
Mitä soittimia osaat soittaa?
Pääinstrumenttini on laulu. Olen soittanut poikkihuilua syksystä 2018 asti. Percussioita eli rytmisoittimia olen soittanut lapsuuden musiikkileikkikouluajoista ja niitä soitan myös edelleen. Pianoa ja kitaraa soitin kouluaikoina, mutta ne ovat jääneet nyt vähemmälle huomiolle.
Milloin aloitit musiikkiopinnot?
Itä-Helsingin Musiikkiopistossa opiskelin muistaakseni 1998 – 2002. Tein klassisen laulun perustutkinnon, mutta en halunnut klassista enää jatkaa. Sitä ennen opiskelin musiikin teoriaa yhden vuoden Sibelius-Akatemiassa pedioppilasryhmässä. Pistenuotteja tuli opeteltua jo Jyväskylän näkövammaisten koulussa ja joillakin Kulttuuripalvelun järjestämillä kursseilla, mutta en pahemmin nuotteja käytä.
Alle kouluikäisenä kävin Turun konservatorion musiikkileikkikoulua, jota ei pidä missään nimessä unohtaa. Sieltä olen saanut palavan musiikkikipinän.
Milloin näkösi romahti, minkä verran näet nyt?
Ei ole mitään romahdusta. Olen syntymäsokko. Happikaapissa näkö meni, koska pienenä keskosena siellä vietin elämäni ensimmäiset kuukaudet. Valoa näin johonkin nuoruusikään asti, mutten näe enää.
Mikä on koulutuksesi?
Kävin Näkövammaisten Ammattikoulussa sairaalakonekirjoittajalinjan. Sitä edelsivät merkantin opinnot. Nyt olen aloittelemassa yrittäjätutkintoa Careeria-opistossa.
Mitä muuta olet tehnyt musiikin lisäksi?
Olin sairaalakonekirjoittajana parisen vuotta ennen kuin musiikki vei kokonaan. Lisäksi olen välillä kirjoitellut lehtiin. Ainakin Kajastukseen ja Pistiäiseen. Sokkopingisvuoroa vedin HUN:issa kymmenen vuotta kerran viikossa.
Milloin aloitit esiintymisen?
Musiikkileikkikouluaikoina, olisinko ollut kolme-neljävuotias. Ensimmäinen suuri sooloesitykseni oli Turussa konserttisalissa, kun olin 9-vuotias. Taisivat olla Varsinais-Suomen näkövammaisten jotkin suuremmat juhlat. Airi Leppä säesti harmonikalla ja lauloin ainakin ”Äideistä parhain” ja ”Huopikkaat”. Jälkimmäinen oli oma valintani. Huopikkaat ovat ihania.
Paljonko sinulla on ollut vuosittain esiintymisiä?
En osaa vastata tuohon. En edes lähde arvioimaan. Korona-aikana keikat hiipuivat, mutta toivottavasti tästä alkaa nousukiito, kun saa markkinointioppiakin.
Minkälaisissa paikoissa esiinnyt?
Vanhusten palvelukeskuksissa, kirkoissa, päiväkodeissa, yksityistilaisuuksissa. Ravintoloissa ja konserttisaleissa. Aikoinaan tein katukeikkoja toreilla ja kauppakeskuksissa, mutta niitä en ole enää tehnyt vuosiin. Tulikohan tässä nyt mainittua kaikki?
Minkälaisista esiintymispaikoista pidät?
Paikka ei välttämättä ole tärkeä. Ilmapiiri on tärkeintä. Se, että saa kontaktin yleisöön.
Minkälaista arvostusta olet musiikillasi saanut?
Kyllä se aina lämmittää, kun ihmiset kiittävät, koska ovat tulleet kosketetuiksi. Hieno hetki oli sekin, kun minulle sanottiin, että olen hengellinen Edith Piaf. Tuo tapahtui yhden kirkkokonsertin jälkeen eikä se ihminen voinut mitenkään tietää miten tärkeä Edith Piaf on minulle.
Mikä sinulle on musiikissa tärkeätä?
Laulujen melodisuus ja sanoitukset ja se, että pystyn eläytymään lauluun ja tulkitsemaan sen mahdollisimman hyvin.
Mikä sinulle on musiikissa vaikeata?
Vaikeinta on ollut varmaan silloin, kun piti suorittaa musiikkiopistossa laulututkinnnot, koska en koe klassista laulua omakseni. Ehkä musiikin teorian opiskelu tuntuu välillä vaikealta, koska en ole mikään teoriatyyppi muutenkaan.
Mistä huomaat ihmisten pitävän musiikistasi?
Yleensä sen huomaa ilmapiiristä. Kyllä ihmiset tulevat helposti kiittelemään konsertin jällkeen. Jos laulujen välillä aplodeerataan niin siitäkin sen huomaa. Tosin kerran pidimme konsertin, jossa kukaan ei taputtanut kuin vasta lopuksi. Sillloin oli vähän vaikeaa tietää mistään mitään, edes sitä kuinka paljon porukkaa oli paikalla.
Mistä huomaat, jos joku kuulija ei pidä musiikistasi?
Sitä on vaikeaa huomata. Ehkä sellainen kuulija lähtee pois paikalta, mutta kyllä ihmiset ovat välillä meneväisiä ja tulevaisia muutenkin. Harva tulee sanomaan, ettei pidä, mutta on sellaistakin joskus takavuosina sattunut.
Mitä huonoja puolia on esiintymisessä?
Kirkkaat ja häikäisevät valot, jos siis esiintymispaikassa käytetään sellaisia. Tietysti toiset paikat ovat huonompia kuin toiset, mutta itse esiintymisessä ei ole huonoja puolia.
Mitkä kappaleet ovat bravuurinumeroitasi?
Noooo, chansoneista voisin mainita vaikkapa ”Non, je ne regrette rien” ja ”La’accordeoniste” suomeksi eli ”Haitarinsoittaja”. Gösta Sundqvistin lauluista voisin mainita vaikkapa laulut ”Enkelinhöyheniä ikkunalaudalla” ja ”Suru ja onni”.
Onko sinulla esiintymisasua tai tiettyä vaatetta, jota tykkäät käyttää soittaessasi?
On muutamia asuja, joita sitten vaihtelen ja yhdistelen.
Nimeäisitkö itsesi mieluiten muusikoksi, laulajaksi, taiteilijaksi vai miksi?
Ennen käytin enemmän laulajaa, koska en pahemmin soittanut, nyt sitten muusikkoa, koska tuo huilu kulkee mukana, taiteilijakin on ihan hyvä titteli, jota vastaan minulla ei ole mitään.
Mitä haluaisit vielä oppia musiikista?
Huilun soitosta haluaisin oppia paljonkin, koska tunteja en ole siinä ottanut. Uusia lauluja haluan tietysti opetella koko ajan lisää.
Mitä haluaisit vielä oppia elämästä?
Elämä on ikuista oppimista ihan kaikessa.
Missä olet hyvä?
Laulamisessa.
Missä olet huono?
Varmaan aika monessakin asiassa, mutta ainakin maantiedossa.
Keitä kahta muusikkoa arvostat?
Edith Piafia ja Gösta Sundqvistia. Nämä kaksi tulevat ensin, mutta toki muitakin on.
Mainitse kaksi ihmistä, jotka ovat tukeneet sinua taiteilijaurallasi?
Ystäväni Hannele Filppula ja edesmennyt ystäväni Taisto Wesslin. Boonuksena haluan mainita vielä Tuula Kaukovallan Turun konservatorion musiikkileikkikoulusta. Hän ei voinut tietää minkä musiikkikipinän sytytti.
Mitä työtä tekisit, jos saisit valita minkä tahansa ammatin?
En vaihtaisi ammattia. Mutta näyttelemisestä pidän myös ja onneksi saan sitä tehdäkin.
Missä haluaisit esiintyä, jos saisit valita minkä tahansa paikan?
Jossain ihanassa konserttisalissa tai teatterissa.
Mikä on lempivärisi?
Lempivärini on punainen mutta ei tylsä toimistonpunainen. Kyllä pinkkikin kelpaa, jos se tilanteeseen sopii. Sävy saattaa olla hyvinkin tärkeä. Muutenkin pidän värikkäistä vaatteista enkä mielelläni pukeudu kokomustaan.
Mikä on mieliruokasi?
Pidän erilaisista ruoista, mutta jos tässä joku pitää mainita niin sanotaan vaikka merelliset ruoat, mutta ei missään nimessä Janssoninkiusaus.
Minne haluaisit matkustaa?
Ranskaan uudelleen. Milanossa haluaisin myös käydä.
Mikä on mielikappaleesi?
En osaa nimetä yhtä mielikappaletta. Se riippuu niin paljon tilanteesta ja fiiliksestä.
Minkälaisesta musiikista et pidä?
Oopperasta ja raskaasta heavystä.
Soitatko nuoteista vai korvakuulolta?
Enimmäkseen korvakuulolta.
Minkälaista musiikkia esität mieluiten?
Ohjelmisto on monipuolinen ja haluan tehdä erilaisia kokonaisuuksia. Mieluisammat ovat Gösta Sundqvistin laulut ja chansonit.
Minkälaisessa musiikissa teet eniten virheitä?
Opetteluvaiheessa niitä tulee varmaan missä vaan. Keikoillakin niitä välillä tulee, jos keskittyminen karkaa jostakin syystä. Silloin keikkatilanteessa pitää vaan mennä eteenpäin tai, jos laulu on ihan alussa niin voihan sen aloittaa alustakin.
Mikä on vahvuutesi laulajana?
Pystyn rakentamaan erilaisia ohjelmistoja ja opin laulut aika helposti.
Mikä on vahvuutesi ihmisenä?
Osaan ainakin yleensä heittäytyä eri tilanteisiin.
Minkä kappaleen haluaisit esittää lukijalle tämän haastattelun lopuksi?
Enkelinhöyheniä ikkunalaudalla. Se vaan on niiiiiiin ihana!