Kuva Mannerheimin Lastensuojeluliiton materiaalipankki.

Lukumummeja ja -vaareja tarvitaan kouluissa

Teksti: Tuula-Maria Ahonen

Lukumummi tai -vaari ei ole opettaja, vaan lapsen aikuinen kaveri, joka auttaa lukivaikeuksista lasta kerran viikossa, keskimäärin puolen tunnin ajan. Itse aloitin lukumummina äskettäin Helsingin Herttoniemenrannan ala-asteella. Kun kirjoitin tästä Facebookissa, kymmenet tykkäsivät. Toimintaan pääsee mukaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin kurssin kautta. Lukumummi ja -vaari -toimintamallin on kehittänyt Niilo Mäki Instituutti yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piirin kanssa vuonna 2012.

Alttius lukivaikeuteen on perinnöllistä. Kaikkien kirjoitettujen kielten käyttäjillä esiintyy lukivaikeutta.

-Suomen kielessä lukivaikeus näkyy hitautena, totesivat Adrien Jalonen ja Annastiina Kettunen Niilo Mäki Instituutista koulutustilaisuudessamme. – Alakoululaisista noin 10 prosenttia tarvitsee yksilöllistä tukea.

Lukumummi tai -vaari antaa lapsen lukea, lukee välillä vuorotellen lapsen kanssa ja keskustelee lapsen kanssa luetusta. Keskusteleminen on tärkeää, sillä lukuvaikeudesta kärsivä voi lukea tekstiä niin, ettei välttämättä ymmärrä tai ajattele lukemaansa.

Me, joille lukeminen on helppoa ja on ollut sitä myös lapsena, opimme uuden maailman. Lukeminen ei olekaan niin helppoa, kuin olemme luulleet. Lukivaikeus voi ilmetä mm. siten, että lapsen on vaikea erottaa äänteiden pituuseroja. Kuka ja kukka voivat mennä sekaisin, samoin kuin tuli ja tuuli. Lapsi voi arvailla sanaa pelkän alun perusteella. Lukeminen voi olla työlästä ja ilmeetöntä, kun kaikki energia menee tekniseen lukemiseen.

Eläytyminen kantaa, yhdistää ja voimauttaa

Me, jotka luemme paljon ja olemme lukeneet paljon myös lapsillemme, eläydymme lukemaamme.
Emme keskity lukemisvirheisiin, vaan saamme tunne-energiaa luetusta. Omalla esimerkillämme voimme opettaa lukemiseen eläytymistä, jolloin tapahtuu luonnollista oppimista.

Kun aikuinen ja lapsi lukevat yhdessä, tapahtuu yhteiseen maailmaan siirtymistä. Omat aikuiset lapseni muistelevat edelleen yhteisiä lukuhetkiämme hienoina jaettuina kokemuksina. Emme olleet opettavainen äiti ja lapset, vaan yhdessä maailmaa ihmetteleviä ihmisiä.

Lukumummi-urani on vasta alussa, mutta huomasin heti oppilaiden kanssa samaa kokemusta kuin lapsieni kanssa. Siirryimme yhteiseen maailmaan kuin olisimme olleet elokuvissa yhdessä.

Vastausta moniin erilaisiin tarpeisiin

Lukumummit ja vaarit helpottavat opettajien työtä ja mahdollistavat lapsille parempaa tulevaisuutta. Lukutaito on yhteiskunnassamme olennainen taito. Sen avulla menestytään tai voidaan myös pudota.

Huomaan omassa koulussani, että vapaaehtoistyötämme selvästi arvostetaan. Tätähän ei moni välttämättä koe edes työpaikallaan.

Nyky-yhteiskunta panee meidät helposti ikälokeroihin, joiden piirissä tapaamme ihmisiä. Mutta on myös niin, että eri ikäiset tarvitsevat vuorovaikutusta toistensa kanssa. Kaikilla meillä lukumummeilla tai -vaareilla ei vielä ole – tai ei tulekaan – lapsenlapsia. Osa nykyaikuisistahan valitsee tietoisesti lapsettomuuden. Kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia, tai nämä asuvat niin kaukana, että tapaaminen on hyvinkin harvinaista. Lukumummi ja -vaari toiminta voi täyttää monia tarpeita.

Sisällön jakaminen: