Unelmien some
Teksti: Minna Mononen
Sosiaalinen media ja sen käyttäminen alkoi yleistyä 2000-luvun puolivälin paikkeilla, jonka jälkeen se on kasvattanut suosiotaan valtavasti näihin päiviin saakka. Lähes jokaiselta suomalaiselta löytyy tili vähintäänkin yhdestä, monelta useammastakin sosiaalisen median kanavasta. Somen merkitys tärkeänä viestinnän välineenä korostuu niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Sen kautta on äärimmäisen helppo markkinoida vaikkapa yritysten palveluita, tuotteita tai levittää sanaa erilaisiin tapahtumiin liittyen. Vapaa-ajalla some on tuttu seuralainen aamukahvipöydässä, töissä lounastauolla, bussissa kaikkialla missä luppoaikaa sen selailulle jää. Se tarjoaa vertaistukea tarvitseville, toimii kätevänä ohjepankkina vaikkapa uusille ruoka- tai käsityöohjeille ja tekee uutisoinninkin seuraamisesta sujuvaa. Omia sometilejä päivitetään ahkerasti: Kerrotaan päivien erityiset kohokohdat tai tärkeät elämäntapahtumat, ja jaetaan kuvia lemmikkien ja lasten kommelluksista, kokkaushetkistä kotikeittiössä, luontoretkiltä ja ulkomaanmatkoilta. Someen liittyminen ja ajanvietto siellä lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja päästävät meidät kurkistamaan niin tuttujen kuin itsellemme tuikituntemattomienkin elämään. Oppimaan, ihastelemaan ja joskus vihastumaankin.
Somepäivityksiin tuovat väriä monenlaiset visuaaliset tekijät – kuvat, videot ja lukemattomat emojit. Sosiaalisessa mediassa suositaan eniten juuri visuaalisia julkaisuja: Mitä enemmän julkaisu sisältää visuaalisia ominaisuuksia, sitä mielenkiintoisempaa sisältö on. Facebookissa ja Twitterissä pelkkä tekstikin joskus riittää keräämään runsaasti tykkäyksiä sen sanomasta riippuen, mutta Instagramissa pelataan pelkästään kuvilla tai videoilla – teksti on täysin toissijainen juttu.
Myös näkövammaisista löytyy paljon ahkeria sosiaalisen median käyttäjiä. Niin Facebook kuin myös Instagram on onnistuttu luomaan aikojen saatossa ruudunlukuohjelmaa ajatellen hyvin saavutettavaksi. Kanavat tarjoavat nykyään kattavan paketin keinoja, joilla niihin julkaistavasta sisällöstä on mahdollista – ja mikä tärkeintä, erittäin näppärää tehdä saavutettavaa myös näkövammaisille käyttäjille. Nämä uudistukset ovat enemmän kuin tervetulleita, sillä aina näitä mahdollisuuksia ei ole ollut olemassa. Nyt lopun saavutettavuuden toteuttaminen on ainoastaan meistä käyttäjistä kiinni.
Aikojen alussa, kun erityisesti Facebook yleistyi, saattoi automaattisesti kuvien yhteyteen Facebookin toimesta luoduista kuvailuteksteistä vain haaveilla, puhumattakaan työkalusta jolla tarkat ja todenmukaiset kuvailutekstit saisi lisättyä kuviinsa itse. Näin ollen kuvien sisältöä sai vain päätellä niiden vierelle kirjoitetuista saateteksteistä, joista ei usein voinut kovinkaan kattavaa informaatiota saada. Myöhemmin Facebookiin ja Instagramiin ilmestynyt kuvien automaattinen kuvailu oli jo isohko edistysaskel sekin, sillä silloin niiden sisällöstä sentään sai jo tietoa hitusen verran enemmän. Nyt, kun kuvajulkaisuihin on tullut mahdollisuus kirjoittaa itse sopiva vaihtoehtoinen teksti eli kuvan olennaisen sisällön lyhyesti kertova teksti, eivät asiat oikeastaan paremmin enää voisi olla. Vai voisivatko sittenkin?
Vielä Facebookin Suomeen rantautumisen aikoihin emojeista puhuttiin yleisemmin hymiöinä, joita oli olemassa vain kourallinen ja joille ruudunlukuohjelmat eivät kyenneet antamaan merkkijonoja järkevämpää selitystä ja osa viestien sävyistä saattoi joskus jäädä epäselväksi. Facebookiin rekisteröidyttäessä haasteen lomakkeen loppuunviemiseen toi kuvamuodossa oleva roskasisältöä suodattava toiminto, jossa tuli kirjoittaa kuvan mukainen kirjainnumeroyhdistelmä sille varattuun kenttään. Tämä ongelma ratkaistiin palvelussa onneksi pian muuttamalla rekisteröintilomake saavutettavaksi, ja siitä saattoikin alkaa Facebookin hiljalleen parempaan suuntaan lipuva saavutettavuusuudistuminen.
Tiet saavutettaviin somekanaviin ovat siis avoinna. Mutta kuinka me somettajat, ihan jokainen meistä, voisimme yhdessä rakentaa somesta paikan, jossa myös näkövammainen somen käyttäjä tuntisi itsensä tervetulleeksi ja huomioiduksi? Kuinka saisimme aikaan unelmien somen? Nyt emme puhu siellä tapahtuvasta kiusaamisesta tai muista ikävistä ihmisten välisistä konflikteista, joihin somekanavissa valitettavasti silloin tällöin joutuu törmäämään, vaikka tärkeää olisi toki pohtia keinoja sellaistenkin karsimiseksi. Tällä kertaa keskitymme pelkästään saavutettavuuteen sekä siihen liittyviin ongelmiin, sillä ongelmia saavutettavuuden toteutumisessa löytyy edelleen. Ne ovat kuitenkin onneksi ratkaistavissa helposti kunhan asenne, ymmärrys moninaisesta somen käyttäjäjoukosta ja halu tuottaa sisältöä mahdollisimman monen iloksi ovat kohdallaan. Lisäksi tietoa ja ohjeistusta sisällön muokkaamismahdollisuuksista tulee olla tarjolla riittävästi sekä sitä tulee jakaa tietyin väliajoin mahdollisimman suurelle joukolle somekanavissa. Moni kiinnittäisi mielellään huomiota esimerkiksi kuviensa vaihtoehtoisiin kuvailuteksteihin, kunhan he vain tietäisivät niiden lisäämisen olevan mahdollista ja heille kerrottaisi kuinka kuvia tulisi tekstiksi tulkata. Tällaisia seikkoja ei välttämättä tule ajatelleeksi saati tiedä saavutettavuuteen liittyvistä työkaluista, ellei lähipiiriin kuulu näkövammaista joka toisi asioita esiin, tai satu muista syistä seuraamaan saavutettavuuden puolesta puhuvien ihmisten sometilejä. Siksi tietoa kannattaa jakaa ahkerasti eteenpäin ja ohjeistaa asioista avoimesti.
Usein kuvia jaetaan mieluusti yhdessä julkaisussa samalla kertaa enemmän kuin muutama. Tällöin vaihtoehtoisen kuvailutekstin lisääminen saattaa tuntua työläältä ja se jää helposti tekemättä. Edes jonkinlaiseen kuvatulkkaukseen kannattaa kuitenkin panostaa. On aivan ymmärrettävää, että kahdenkymmenen kuvan yhteyteen erikseen lisättävien tekstien laatiminen tuottaa joskus päänvaivaa ja ehkäpä se tuntuu jo ylimääräiseltä työltä, mutta on hyvä muistaa ettei niiden tarvitse olla pitkiä eikä jokaisen kuvan kaikkia pieniäkin, epäolennaisia yksityiskohtia ole pakko selittää. Lyhyt ja ytimekäs lauseen tai parin kuvailu riittää vallan mainiosti. Vaihtoehtoisesti mikäli kuvat käsittelevät hyvin samaa teemaa, esimerkiksi samantyyppistä luontomaisemaa tai ruokia, voi pienen yhteisen avauksen kuvien maailmaan kirjoittaa myös julkaisussa saatetekstille varattuun kenttään luontevasti muun tekstin joukkoon. Täydellisyyteen ei kuvatulkkauksessa tarvitse pyrkiä vaan oleellisen sisällön tekstittäminen riittää.
Emojit ovat mukava lisä julkaisuissa. Ne tuovat väriä tekstiin ja auttavat valaisemaan sitä, millaiseen sävyyn se on tarkoitettu kirjoittaa – onko kyseessä vitsi vaiko vakavampaa asiaa. Ruudunlukuohjelmista Jaws ei emojien tulkintaan ainakaan toistaiseksi taivu, mutta esimerkiksi Voiceover avaa niiden sisältöä kyllä. Siksipä niitä voi melko huoletta käyttää ilman pelkoa suuremmista saavutettavuusongelmista. Julkaisujen kommentteihin lisättävät ”tarrat” sen sijaan eivät vielä toimi, mutta ehkä niidenkin ymmärtäminen ja käyttö helpottuu joskus tulevaisuudessa.
Mutta kuinka kuvat voisi korvata siten, että tunnelma niiden takaa välittyisi näkövammaiselle muiden aistien kautta paremmin? Miltä kuulostaisi vaikkapa äänimaailma Facebookystävän tai seuraamasi Instagramtilin ylläpitäjän ulkomaanmatkalta tai kotikeittiöstä leivontapuuhista?
Suuri osa somen käytöstä tapahtuu älylaitteiden – puhelimen tai tabletin kautta. Nykyään ne sisältävät laadukkaat kamerat, joilla on helppo kuvata videoita ja editoida niitä. Molemmista somekanavista löytyy kätevä toiminto, jolla videoiden lisääminen kanaville onnistuu käden käänteessä suoraan laitteesta.
Miksipä siis emme käyttäisi nykyistä enemmän somejulkaisuissamme myös videoita? Perinteisen tekstimuotoisen, emojeilla höystetyn julkaisun tai kuvien sijaan olisi joskus mielenkiintoisempaa ottaa vaikkapa kuulumiset kiireisen aamun kommelluksesta vastaan omin sanoin puhutun videon välityksellä. Siinä äänenpainot ja niiden kautta aistittavat tunnetilat välittyisivät seuraajille, ja tapa lähestyä muita somenkäyttäjiä olisi erilainen ja hauska. Lisäksi tunnelma esimerkiksi konserteista ja muilta reissuilta tavoittaisi näkövammaisen käyttäjän ympäristön äänimaailman kautta aivan eri tavalla muunlaista julkaisua voimakkaammin. Kuulemalla toisen ihmisen ääntä on mahdollista päästä tätä lähemmäs ja päivityksestä jäisi taatusti erityisen aito ja lämpöinen mielikuva.
Whatsapissa tai messengerissä ystävältä, perheenjäseneltä tai muulta läheiseltä saatu ääniviesti kirjoitetun tekstin sijaan piristää päivää varmasti parhaiten. Lähdettäisikö yhdessä kokeilemaan, millaista somekulttuuria eri äänimaailmojen kautta olisikaan mahdollista ryhtyä luomaan?