Orkesterimontusta uuteen työhön

Teksti: Timo Kuoppala

Vuolaasta puheesta ei heti uskoisi, että Juhani Kaasinen on syntyjään Lahdesta ja asunut  lapsuusvuotensa Järvenpäässä. Nykyään palveluasiantuntijana Kelalla työskentelevä, mutta myös pitkän orkesterisellistin uran tehnyt Kaasinen kertoo elämästään avoimesti. Näön vähittäinen heikkeneminen ei häntä ole lannistanut. Uusi elämänura on löytynyt ihmisläheisestä sosiaalityöstä.

Musiikki tuli Juhanin elämään jo kuusivuotiaana, kun hän aloitti pianotunnit. Jo vuoden päästä vähän vallaton poika pääsi opiskelemaan sellonsoittoa Keski-Uudenmaan musiikkiopistoon. Kotona musiikkia harrastettiin jonkin verran ja ehkä sellistitädilläkin oli osansa soittimen valinnassa. Opiskelu vakavoitui varsinkin, kun opettajan vaihtumisen myötä vaatimukset kasvoivat ja kurssitutkinnoista tuli hyviä arvosanoja. Juhanin absoluuttinen sävelkorva auttoi myös.

Juhani siirtyi musiikkipainotteiseen Sibelius-lukioon Helsinkiin. Kouluvuosina kesäisin hän osallistui Orivedellä pidetyille nuorten orkesterikursseille. Yhteissoittoa hiottiin myöhemmin myös nuoriso-orkesteri Vivossa ja pohjoismaisessa Orkestern Nordenissa. Jääkiekko ja ennen kaikkea tennis kiinnostivat häntä ja ehtipä nuorukainen käydä klassisen kitaran soittotunneillakin.

Sitkeydellä Sibelius-Akatemiaan

Juhani kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2001. Hän haki opiskelupaikkaa Sibelius-Akatemiasta, ammattikorkeakoulu Stadiasta musiikkipedagogilinjalta ja Teknillisen Korkeakoulun geodeettilinjalta. Akatemiaan hän ei päässyt. Kahdesta muusta saavuttamastaan paikasta hän valitsi TKK:n, mutta huomasi jo vuoden päästä, että maanmittaus ei ollut hänen alaansa. Hän aloitti musiikkipedagogiikan opinnot Stadiassa ja jatkoi Sibelius-Akatemiaan yrittämistä, kunnes pääsi sinne neljännellä kerralla vuonna 2005. Hän halusi nimenomaan musiikkitaiteilijaksi. Stadian pedagogiset opinnot olivat hyvä vaihtoehto kaiken varalta. Koko Sibelius-Akatemian opintojen ajan Juhanin opettajana toimi Timo Hanhinen.

Saadakseen orkesterisoitosta lisää kokemusta Juhani meni Tanskaan Århusin orkesterin koesoittoon. Sieltä paikkaa ei vielä löytynyt, mutta Helsingin kaupunginorkesterin avustajakoesoiton hän läpäisi ja pääsi niin sanotusti keikkalistalle. Syksyllä 2005 orkesterista tarjottiin jo sijaisuutta, jota kesti syyskauden loppuun.

Ammattimuusikon ura sai jatkoa vuoden 2006 keväällä Juhanin siirtyessa keikoille ja sijaiseksi Sinfonia Lahden riveihin. Hän muutti asumaan Lahteen. Opinnot jäivät vähän kesannolle, mutta Juhani kävi viikottain Turussa Akatemian soittotunneilla. Välillä hän keskittyi opintoihin, mutta meni uudestaan yhdeksi kaudeksi Lahden orkesteriin.

Vuonna 2009 hän sai vihiä Oslon oopperan orkesterissa vapaana olevasta paikasta ja aloitti siellä soiton elokuussa. Suomi kutsui takaisin seuraavana vuonna. Juhani osallistui elämänsä ainoaan merkittävään musiikkikilpailuun,  Turun kansalliseen sellokilpailuun. Se oli hänelle  hieno kokemus. Juhani tuli neljänneksi, mikä oli hänelle suuri yllätys. Helsingin Sanomien musiikkitoimittajan myönteinen arviointi ilahdutti myös. Kilpailussa oli hyvä henki. Siellä kannustettiin toinen toistaan. Ja kaiken päälle sai soittaa ammattiorkesterin solistina.

Työtä löytyi vähäksi aikaa Tampereelta. Kun vakituista paikkaa siellä orkesterissa ei löytynyt, Juhani palasi virkavapaalta soittamaan Oslon oopperassa, jonne sitten jäikin aina vuoteen 2022 saakka. Opintoja hän sai jatkettua työn ohessa niin, että diplomikonsertin hän piti vuonna 2012 ja sai maisterin paperit Sibelius-Akatemiasta seuraavana vuonna. Kuvioon oli tullut mukaan elämänkumppani, sellisti hänkin. Perheeseen syntyi Norjassa kaksi lasta, Oskar ja Vilja.

Autoja putkahteli näkökenttään

Jo vuosituhannen vaihteessa Juhani oli huomannut pientä haittaa esimerkiksi värien näkemisessä. Joitakin vuosia myöhemmin liikenteessä sattui outoja tilanteita, kun autoja ilmestyi näkökenttään aivan yllättäen. Varsinaisia vaaranpaikkojakin oli; kerran Juhani oli törmätä suojatietä ylittäneisiin äitiin ja lapseen. Hän luuli käyttämiensä aurinkolasien olevan havaitsemattomuuden syynä ja heitti rillit kiroillen menemään. Toisen kerran hän viime hetkessä havaitsi ajokaistan sulkevan puomin.

Juhani oli käynyt optikolla, joka oli kyllä ihmetellyt hänen silmiään, mutta määrännyt vain silmälasit hajataiton vuoksi. Oma lääkäri-isä vasta patisti pojan tarkkoihin tutkimuksiin, joissa sitten löytyi näköongelmien syy, retinitis pigmentosa.

Opintoja rahoittaakseen Juhani ajatteli taksimiehen hommia. Lääkäri ei aietta kannattanut. Juhani jatkoi ammattimuusikon ja opiskelijan elämäänsä, vaikka näkö pikku hiljaa heikkeni. Juhani ei tilannetta itselleen myöntänyt. Hän ei halunnut ottaa selkoa silmäsairaudestaan puhumattakaan mihinkään potilasyhdistykseen liittymisestä. Isän huolestumista hän ihmetteli.

Lopulta ikäväksi ja epävarmaksi muodostunut autolla ajo päättyi Olympiastadionin parkkipaikalle. Sen jälkeen Juhani ei ole rattia kääntänyt.

Näön heikkeneminen alkoi vaikuttaa myös työhön. Kun suoraan nuoteista soittaminen ei enää luonnistunut, hän alkoi opetella kaiken soitettavan ulkoa. Näin hän menetteli aina koronapandemiaan asti, jolloin soittotilaisuudet kaikilta vähenivät. Hän soitti vielä sellaista ohjelmistoa, jota osasi ulkoa.  Viimeinen keikka Oslon oopperassa oli toukokuussa 2021.

Norjassa löytyi uusi suunta

Muutama vuosi diagnoosin jälkeen Juhani meni orkesterin johdon juttusille kertomaan tilanteestaan. Koska hän joutui opettelemaan jo lähes kaiken soittamansa ulkoa, hän sai helpotusta työtaakkaansa. Hän osallistui myös Norjan näkövammaisten liiton järjestämään työpajaan, jossa yhdessä muiden vastaavissa tilanteissa olevien kanssa ja asiantuntijoiden avulla saattoi pohtia elämälleen uutta suuntaa. Häntä kehotettiin hakeutumaan johonkin ihmisläheiseen työhön tähtäävään koulutukseen, esimerkiksi psykologian opintoihin. Hän sai Norjassa myös liikkumistaidon ohjausta ja tutustui näkövammaisten elämää helpottaviin teknisiin ratkaisuihin. Hänen itsensä ja työnantajansa saamaa tukea maan näkövammaisten liitolta ja meidän Kelaamme vastaavalta NAVI:lta Juhani kiittelee paljon.

Juhani on käyttänyt apunaan mm. isokokoista ipadia, jolla voi katsella nuotteja suurennettuina. Kun ipadikaan ei enää oikein toimi, hän on viime aikoina  miettinyt pistekirjoitusnuottien käytön opettelemista, jotta voisi edelleen opetella uutta soitettavaa.

Kapellimestarien käsimerkkien seuraaminen ei hänelle ollut suuri ongelma. Niitä hän näki vielä, vaikka silmän keskeinen näkökenttä oli jo kadonnut. Eikä niillä kovin suurta merkitystä ole hänelle ollut muutenkaan, Juhani naurahtaa.

Syksyllä 2019 Juhani aloitti juuri ennen korona-aikaa sosionomin opinnot. jotka suoritti parissa vuodessa. Kun työpaikka Kelan palveluasiantuntijana varmistui, hän muutti perheineen takaisin Suomeen. Soittamista hän ei ole kokonaan jättänyt, vaan aikoo tehdä keikkoja pyydettäessä. Asenne näkövammaan on muuttunut. Hän on nyt Helsingin ja Uudenmaan näkövammaisten yhdistyksen nimeämä aktiivinen varaedustaja Helsingin vammaisneuvostossa. Työ vammaisten oikeuksien ajamiseksi kiinnostaa ja hän tuntee saavansa taustayhdistykseltään hyvää tukea. Juhani on myös Retina ry:n hallituksen jäsen.

Vapaa-aikana musiikkia tulee striimauspalveluiden kautta kuunneltua jonkin verran. Esimerkiksi taitavat klassista musiikkia soittavat pianistit ja huippuluokan sinfoniaorkesterit ovat hyvää kuultavaa. Harmonioiden ilotulitus ala Maurice Ravel kuulostaa hienolta.

Sisällön jakaminen: