Näkövammaisten Laulunhelmen uusi vetäjä

MINNA HALUAA TOTEUTTAA ITSEÄÄN LAULAEN, SANOITTAEN JA SÄVELTÄEN

Teksti: Marianne Tenhami

Minna Tuuliainen, 32, tiesi jo pienenä haluavansa musiikkitaiteilijaksi. 
– Kaksivuotiaana minun kerrottiin laulaneen innokkaasti MacGyverin tunnusbiisiä. Rakastin laulamista. Ala-asteella kirjoitin äidinkielen aineeseen, että haluan olla laulaja tai pianisti, hän muistelee hymyillen. Yhdeksänvuotiaana hän aloitti pianotunnit ja 12-vuotiaana laulutunnit. Hän sai myös esiintyä.

Kaikki alkoi Vaskivuoren lukion Sentirestä

Minna pääsi Vantaalle kuuluisaan Vaskivuoren lukioon, missä hän lauloi koulun bändissä Sentiressä.
– Se oli minulle käänteentekevä, tosi kova juttu. Teimme omia biisejä, joihin pääsin tekemään melodioita ja sanoja yhdessä muiden bändiläisten kanssa. Kävimme keikoilla nuorisotaloilla ja esiinnyimme koulun Rock-klubeilla, hän kuvailee innostuneena. Minnalle oli itsestään selvää pyrkiä lukion jälkeen opiskelemaan ammattimuusikoksi Pop & Jazz -konservatorioon, jonne hän kertoo päässeensä varapaikalta.
– Se oli unelmieni täyttymys. Haaveeni ammattimuusikon opinnoista toteutui. Pop & Jazz -konservatoriossa kaikki keskittyi musiikkiin, kun lukiossa oli musiikin ohella opiskeltava muutakin, hän iloitsee. Opintoihin kuului tunteja teoria- ja pianotunneista laulu- ja bänditunteihin.
– Sinä aikana löysin oman musiikillisen suuntani. Sen, mikä on minulle laulajana tärkeää: tunteiden kokeminen ja välittäminen, hän toteaa. Tänä aikana hän alkoi tehdä myös omaa musiikkia, jota hän soitti ja esitti bändinsä Kirjeitä Miniltä kanssa.

Minna valmistui Pop & Jazz -konservatoriosta vuonna 2013, mutta jatkoi säveltämisen, sanoittamisen ja esiintymisen ohella opintojaan Metropolian ammattikorkeakoulussa muusikkolinjalla.
– Pop & Jazz -konservatoriossa ilmapiiri oli luova ja kannustettiin oman musiikin tekemiseen, mutta Metropoliassa opinnot keskittyivät enemmän freelancer-muusikon koulutukseen, hän vertailee. Opintojen kohokohta oli vaihto Viron Viljandissa vuosina 2016-2017.
– Rakastuin täysillä Viljandiin sekä Viron kulttuuriin ja kieleen. Opiskelussa ilmapiiri oli luova. Opettajat oikein kannustivat kaikkia tekemään omaa musiikkia, viron kieltä puhuva Minna hehkuttaa. Jouluna Minna esitti Viljandissa jazzstandardeja, joita virolaisen linjan johtaja kehui. Lisäksi hän esitti kysymyksen: Kuka Minna on? Kysymys oli alkusysäys Minnan sanoittamalle ja säveltämälle kappaleelle Koralli. Hiukan jäissä ollut säveltäminen ja sanoittaminen elpyi jälleen.

Voin päästä kohti jotain parempaa

Musiikki on Minnalle tärkeä tunteiden ilmaisukanava, jota kautta voi käsitellä asioita ja tunteita.
– Jos elämässä on tapahtunut jotain surullista, siitä voi tehdä laulun. Se antaa voimaa: kyllä tästä selvitään, hän luonnehtii. Minnan viime vuoden huhtikuussa ilmestyneellä levyllä oleva kappale Koralli on syntynyt juuri tällaisista tunteista.
– Elämäni oli mennyt alaviistoon jo jonkin aikaa. Mutta sitten sain ajatuksen, että hei, voin päästä tästä kohti jotain parempaa. Koralli on sellainen voimaantumisbiisi: se ui meren pohjasta kohti valoa kuten niin ikään kuultava Näkymätön.
– Näkymätön symboloi mielenterveysongelmien näkymättömyyttä meidän yhteiskunnassa. Näkymättömän avulla saadaan tätä näkymättömyyttä näkyvämmäksi, taiteilija summaa.

Valmistuttuaan Metropoliasta vuonna 2019 Minna on jatkanut laulujen tekemistä, esiintymistä ja laulun opettamista. Parin vuoden ajan hän oli tuottamassa Arabian katufestivaalia, joka toteutettiin koronapandemian vuoksi etänä.
– Esiintyjät lähettivät valmiita videoita tai livestriimasivat niitä. Esityksiä oli musiikista sirkukseen, Minna luonnehtii. Korona-aikana hänellä oli myös mahdollisuus keskittyä oman musiikin sanoittamiseen ja säveltämiseen sekä EP-levynsä ”Näetkö valon ympärillä? tekemiseen. Viime vuoden keväällä muusikko- ja opiskelupiireistä tuttu Joose Ojala vinkkasi hänelle mahdollisuudesta tulla vetämään näkövammaisille pop- ja iskelmämusiikkiin keskittyvää lauluryhmää.
– Työ vaikutti mielenkiintoiselta, koska minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta lauluryhmien vetämisestä. Yksilölaulua olin kyllä aikaisemmin opettanut. Joosen inspiroimana laitoin hakemuksen menemään, pääsin haastatteluun ja olen nyt vetänyt Laulunhelmeä viime vuoden elokuusta lähtien, Minna kertoo.

Mielenkiintoinen, antoisa Laulunhelmi

Minnan mukaan lauluryhmää vetäessä on keskityttävä enemmän kokonaisuuteen, kun taas yksilöopetuksessa keskitytään yksittäisen ihmisen omaan tekemiseen. Tietysti ryhmän vetämisessäkin on keskityttävä yksittäisiin asioihin kuten biisien stemmoihin. Ryhmässä ilmenee myös ryhmädynamiikka, joka on Laulunhelmen vetäjän mielestä vain positiivinen juttu.

– Laulunhelmen vetäminen on ollut tosi mielenkiintoista, antoisaa ja opettavaista mainion porukan kanssa. Vaikka minulla on kokemusta yksittäisistä näkövammaisista ihmisistä, aikaisempaa kokemusta näkövammaisen ryhmän vetämisestä minulla ei ole. Olen tilannut laulujen sanoja pistekirjoituksella ja tehnyt demoja, joista lauluryhmäläiset voivat opetella biisien melodian, stemmat ja sanat, Laulunhelmen vetäjä kuvailee. Hän toivoo, että lauluryhmässä laulettavat kappaleet olisivat kaikille ryhmäläisille mieleisiä. Ryhmäläiset saavat esittää Minnalle toiveita laulettavista ja esitettävistä biiseistä. Välillä on mietittävä, kuinka saada biisitoiveet sovitettua yhteen niin, että koko ryhmä tulee kuulluksi. Laulunhelmellä oli ensimmäinen esiintyminen Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n 90-vuotis- ja joulujuhlassa viime joulukuussa. Oma kevätkonsertti Laulunhelmellä on 13.5. klo 16 Näkövammaisten Palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä.

Sisällön jakaminen: