Portviinin kotikaupungissa

Teksti Pasi Päivinen, kuvat Anu Strand

Maailmankuulu Raul Ferranon säveltämä ja José Galhardon sanoittama laulu ”Portugalin huhtikuu” (Coimbra) kertoo kevään kauneudesta ja kukkaloistosta Coimbran vanhassa yliopistokaupungissa Portugalin keskiosissa. 1930-luvulla ensiesityksensä saaneesta laulusta on tehty lukemattomia käännöskappaleita eri kielillä. Suomeksi sen ovat esittäneet muun muassa Olavi Virta, Eino Grön ja Kari Tapio.

Coimbran vierailu on minulta vielä tekemättä, mutta seuraavalla Portugalin matkallani Coimbra on ohjelmassa. Erityisesti maailman vanhimpiin kuuluva Coimbran yliopiston upea kirjasto, perustettu 1290, on nähtävä kerran elämässä. Koska en ole kokenut vielä Coimbraa, minulle Portugalin huhtikuu -kappale muistuttaa Pohjois-Portugalista Porton kaupungista ja siellä Atlantiin laskevasta Douro-joesta, jonka häikäisevän kauniista maisemista unelmoin joka kerta laulun kuullessani. Douro on kauneimmillaan juuri huhtikuussa, kun viinirypäleet kypsyvät jokea reunustavilla jyrkillä pengermillä ja mantelipuut kukkivat hennon vaaleanpunaisina sekä valkoisina valkeaksi kalkittujen punatiilikattoisten pittoreskien talojen pihamailla.

Porto

Sana porto tarkoittaa sekä espanjan että portugalin kielillä satamaa. Joidenkin lähteiden mukaan nykyisen Porton kaupungin alueella ollut satama antoi nimen ensin Porton kaupungille, josta muotoutui nimi Portugal -nimiselle valtiolle. Ennen Portugalia alue tunnettiin Lusitaniana, jonka roomalaiset antoivat läntiselle provinssilleen pian ajanlaskun alun jälkeen. Portviini syntyi Portossa, joka oli luonnollinen nimi alueella kehitetylle ja valmistettavalle viinille.

Porto on Portugalin toiseksi suurin kaupunki. Keskusta on sympaattinen ja täynnä viihtyisiä kahviloita sekä gourmet-ravintoloita. Kaupungin pääkadulla, Rua Santa Catarinalla, osuin onnekseni italialaista jäätelöä valmistavaan jäätelöbaariin, jossa söin tähän mennessä elämäni parhaimman jäätelöannoksen. Porton keskustassa on erityinen tunnelma, ja vaikka yleensä en matkusta ulkomaille samaan paikkaan uudelleen, Portoon ja Douro-joelle tiedän palaavani.

Porton kaupunki on jokseenkin Tampereen kokoluokkaa, mutta koko metropolialue muodostaa miljoonakaupungin asukasluvun noustessa 1,7 miljoonaan. Saavuin portviinin kotikaupunkiin intercity-junalla Portugalin nykyisestä pääkaupungista Lissabonista. Molemmat kaupungit ovat moninaisten kulttuurinautintojen keitaita sekä ilmastoltaan miellyttäviä, joissa voisin hyvin asua. Julkisen liikenteen osalta Porto erottuu kuitenkin edukseen Lissaboniin nähden, sillä sen metro on Euroopassa käyttämistäni metroista modernein ja esteettömin. Sympaattiset raitiovaunut, jotka eivät kuitenkaan edusta esteettömyyttä parhaimmillaan, kolistelevat Porton mäkisiä mukulakivikatuja pitkin kellojen kilistessä. Jokirantaa pitkin liikennöi vanhojen satamamakasiinien ohitse viehättävä historiallinen raitiovaunu Atlantin rantaan, jossa on viihtyisä puisto sekä kalaravintoloiden keskittymä.

Porto ja Vila Nova de Gaia muodostavat kaksoiskaupungin Douro-joen suulle. Vanha kaupunki Ribeira ja sen jatkeena vanhat satamakorttelit kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin samoin kuin koko Alto Douron viininviljelyalue Koillis-Portugalissa. Vanhan kaupungin charmikkaat kadut, sokkeloiset kujat ja kirjavat talot huokuvat historiaa jopa tuhannen vuoden ajalta luoden omaleimaisen ja raikkaan kaupunkikuvan tyylikkäiden historiaa kunnioittavien modernien rakennusten kanssa.

Kuusi majesteetillista siltaa ylittää Douro-joen, vanhimman ja korkeimman silloista, Ponte Dom Luís I (valmistunut vuonna 1886) on suunnitellut muuan ranskalainen Alexandre Gustave Eiffel. Dom Luísin silta on myös UNECOn maailmanperintökohde. Sama mies on suunnitellut ja rakennuttanut runsaat 300 metrin korkuisen tornin Pariisiin, jonka piti nousta alun perin Barcelonaan Espanjaan, mutta katalaanit sanoivat ei moiselle ”rumilukselle”.

Ylitin Douro-joen Portosta Vila Nova de Gaiaan korkeaa ja kapeaa teräskantista Luisin siltaa pitkin astellen välillä raitiovaunukiskoilla ja välillä sillan kaiteessa kiinni raitiovaunun jyristellessä metrin päästä ohitseni. Sillan teräskansi tärisi ja ehkä hivenen notkui ellen sitten kuvitellut sitä, mutta joka tapauksessa korkealla ja kapealla sillalla olo tuntui hieman pelottavalta kurkistaessani noin 50 metriä alempana virtaavaa Douro-jokea, jota pitkin ennen teollistumisen aikakautta perinteiset rabelos-purjeveneet kuljettivat sadon yläjuoksun viinitarhoilta Atlantin rannikolle kypsymään viileissä ja sopivan kosteissa kellareissa Vila Nova de Gaiassa.

Porton historiallisen keskustan ja portviinikellarien lisäksi kaupungissa on kolmas jokaisen vierailijan ”pakollinen” käyntikohde. Jonotusaika oli lähes tunnin, joka kului leppoisasti aurinkoisessa säässä sähköpianolla taitavasti jazzia soittaneen katusoittajan viihdyttäessä. Paikkaan on viiden euron pääsymaksu, joka vähennettiin ostosten hinnasta. Hyvin harva kävijä lähtee kaupasta tyhjin käsin, sillä valikoima on laaja ja kiinnostava. Tämän erityisen vierailukohteen sanotaan olevan ehkä maailman kauneimman kirjakaupan. Livraria Lellon julkisivu on komea, mutta sen sisustus teki kuitenkin minuun vielä suuremman vaikutuksen. Kaupan kirjahyllyt ovat valmistetut arvokkaan vaikutelman antavasta tummasta puusta, seinillä on koristeellisia puuornamentteja ja värikkäät lasimaalaukset kruunaavat kokonaisuuden. Huomio kiinnittyy myös kaupan keskellä kauniisti kaartuvaan art nouveau -portaikkoon ja sen punaiseksi maalattuihin askelmiin.

Kirjakauppa Lello on kauniin sisustuksensa lisäksi erityisen tunnettu yhdestä tämän hetken tunnetuimmasta kirjasarjasta, Harry Potterista. J.K. Rowling asui Portossa vuosina 1991–1993 toimiessaan kaupungissa englannin opettajana. Kirjakauppa Lellon sanotaan toimineen inspiraationa Harry Potter -kirjoissa esiintyvälle kuvitteelliselle kirjakaupalle, josta Tylypahkan oppilaat hankkivat kurssikirjansa.

Portviinin lähteillä

Douro-joki alkaa pienenä vuoripurona Espanjan puolella kasvaen voimakkaaksi virraksi Portugalin puolella laskien Atlanttiin Porton ja Vila Nova de Gaian kaupunkien kohdalla. Ennen villi ja vapaa joki on nyt padottu monin paikoin ja valjastettu sähkön tuotantoon. Voimalaitoksia alettiin rakentaa yhdessä espanjalaisten kanssa 1950-luvulla. Douro-joessa on useita sulkuja, joista Carrapatelo -niminen 36 metriä korkea sulku on Euroopan korkein. Jokilaivat ja veneet purjehtivat edelleen Douroa ylös ja alas, mutta portviinin raaka-aineet kuljetetaan Atlantin rannikolle rekka-autoilla ja junilla.

Douron jokilaakson karuilla rinteillä on kasvatettu 2000 vuotta viiniköynnöksiä erityisissä olosuhteissa. Kesäisin lämpötilat nousevat +40 C asteeseen, mutta talvella voi olla kylmimmillään jopa -10 C astetta pakkasta. Kesäkuukausina ei sada lainkaan, mutta syksyisin ja keväisin voi taivaalta ryöppyävä vesi huuhtoa pengerryksiä jokeen. Portviinialueella on noin 80 000 tilaa ja viljelypalstaa, joista osa tuottaa viljaa, osa erilaisia hedelmiä ja suurin osa viinirypäleitä.

Alkujaan Douro-joen pengerrystyöt tehtiin vehnän viljelyyn, mutta ennen pitkää viininviljely osoittautui kannattavimmaksi. Viinitarhat sijaitsevat jyrkillä saviliuske- ja graniittipohjaisilla rinteillä. Paikalliset karaistuneet viinilajikkeet, kuten Touriga Nacional, Tinta Roriz ja Touriga Francesa, tunkevat juurensa jopa 25 metrin syvyyteen huokoiseen kiveen. Sieltä ne löytävät kesän paahtavina ja sateettomina kuukausina talven sateista koloihin varastoitunutta vettä.

Portviinin voittokulku

Aikaisin maininta portviinistä on historian kirjoihin merkitty vuonna 1675. Ensimmäiset portviinilastit lähtivät maailmalle yli 300 vuotta sitten Porton satamasta. Ranskan ja Englannin väliset valtataistelut ja niiden myötä asetetut kauppasulut jättivät Portugalille porsaanreiän, josta sen viinit saattoivat virrata edullisesti Englantiin Espanjan ja erityisesti Ranskan viinikauppiaiden jäädessä paitsioon. Toinen portviinin menestykseen johtanut syy oli se, että väkevöity portviini kesti merimatkan hyvin ja siitä tuli nopeasti parempien piirien nautinto Englannissa, mutta rahvas pysyi uskollisesti oluen ryystämisessä.

Portviini-nimitystä saa käyttää vain Douron laaksossa valmistetusta väkevöitetystä viinistä. Vastaavalla menetelmällä valmistettua viiniä tuotetaan kuitenkin monilla alueilla monissa maissa. Kyse on suojatusta tuotemerkistä samoin kuin konjakillakin, josta samalla menetelmällä muualla kuin Konjakin alueella, tuotettua alkoholituotetta on myytävä brändinä.

Portviinin valmistus

Joskus nautin lasillisen hyvää portviiniä lauantai-iltana takkatulen ääressä. Jonkinlainen mielenkiinto on sen valmistusta kohtaan olemassa, mutta se ei ollut kuitenkaan Porton matkani tärkein syy. Siirryttyäni Portosta Douro-joen vastarannalle Vila Nova de Gaian puolelle rantakadun suuriin viinitaloihin tungeksi väkeä. Tunnetuimpien, Sandemanin ja Taylorsin, vierailuryhmät olivat sinä päivänä täyteen varatut, joten suuntasin rantakadulta ylämäkeen korttelin verran, joka ehdottomasti kannatti.

Sieltä löytyi pieni ja sympaattinen Quinta dos Corvos -viinitalo. Se oli hiljainen ja meidät otti vastaan Corvon perheen jäsen henkilökohtaisesti. Hän kertoi kiireettä ja pieteetillä portviinin valmistuksesta näyttäen kuvia perheen viinitilalta ja kierrätti katsomassa portviinin valmistumista tynnyreissä viileässä kellarissa. Suurissa viinitaloissa portviinin tuotanto on varsinkin edullisten viinien osalta vahvasti teollista ja viini kypsyy valtavissa terässammioissa, mutta pienet viinitilat valmistavat edullisempiakin viinejä laadukkaammin kypsyttäen niitä pienemmissä erissä. Laadukkaimmat portviinit kypsyvät pitkään Ranskan tammimetsien puista valmistetuissa tammitynnyreissä, kuten parhaimmat konjakit ja brändit.

Rypäleiden murskaaminen tehdään edelleen Quinta do Corvon tilalla perinteisesti. Siinä missä edulliset viinit suurissa viinitaloissa puristetaan mekaanisesti koneilla, Quinta do Corvossa portviiniä poljetaan edelleen altaissa hellävaraisesti. Vaikka ihmisen jalkapohjat on korvattu noin 80 kilogramman painoisilla metallitassuilla ja lihasvoima polkulaitteilla, kykenevät koneet jäljittelemään varsin tarkasti ihmisen jalkojen liikkeitä.

Hellävaraisen polkemisen tarkoitus on irrottaa väri- ja aromiaineita, jotka eivät lyhyen käymisen aikana muutoin irtoaisi. Käyminen kestää kahdesta kolmeen päivää, jonka jälkeen käyvään rypälemehuun lisätään noin 70-prosenttista alkoholia. Laadukkaimmissa viineissä tavoitellaan täsmälleen 77-prosentin alkoholipitoisuutta, jolla keskeytetään käyminen. Koska käyminen keskeytyy vaiheessa, jossa rypälemehussa on vielä runsaasti käymätöntä sokeria, tulee viinistä varsin makeaa. Valmiin portviinin alkoholipitoisuus on yleensä 20 prosenttia.

Douro-joen suulla Atlantin rannikon läheisyydessä viileissä kellareissa on sakean makea ilma, jossa myös pienet hedelmäkärpäset viihtyvät ja maustavat portviiniä. Viinitarhat sijaitsevat noin 70-130 kilometrin päässä Portosta ja Atlantin rannikolta, jossa viiniköynnökset tuottavat satoa, mutta ilmasto ei sovellu viinin kypsyttämiseen, johon Atlantin rannikko Pohjois-Portugalissa Douro-joen suulla soveltuu täydellisesti. Onnistunut Quinta do Corvon viinitalokierros päättyi portviinien maisteluun ja mielenkiintoiseen keskusteluhetkeen Quinta do Corvon viinitilan omistajaperheen sympaattisen naisen kanssa. Kun kuulen radiosta Portugalin huhtikuun soivan, mieleeni tulee aina Porto ja Quinta do Corvon viinitalo niin kauan kunnes pääsen käymään Coibrassa ja näen sen yliopiston kirjaston.

Sisällön jakaminen: