Taiteilijat kuvailivat näyttelynsä

Jostain kotoisin -ryhmän Etappi 11 -näyttelyssä Suomenlinnan HAA Galleriassa järjestettiin helmikuun alussa kuvailutulkattu opastus näkövammaisille näyttelyvieraille. Kuvailutulkkeina toimivat ryhmän kaksi taiteilijaa, Hanna Räty ja Hanna Vahvaselkä.

Teksti: Tanja Rantalainen, kuvat: Tanja Rantalainen ja Petri Mäkelä / Valokuvaklubi

Joulukuussa 2022 Hannat olivat osallistuneet Näkövammaisten Kulttuuripalvelun ja Etelä-Savon Näkövammaisten kuvailutulkkauskoulutukseen. Näyttelykäynnille osallistui myös koulutuksen sokea kuvailutulkkausasiantuntija Eija-Liisa Markkula.

Näyttelyn keskeiset teokset kuvailutulkattiin

Jostain kotoisin -taiteilijaryhmän muodostaa joukko eteläsavolaisia taiteilijoita ja ystäviä. Ryhmän ajatuksena on pitää näyttelyitä paikkakunnilla, joissa joku heistä on asunut. 11. yhteinen näyttely järjestettiin Helsingin Taiteilijaseuran HAA Galleriassa Suomenlinnassa. Hanna Räty ja Hanna Vahvaselkä kuvailivat näkövammaisten ryhmälle viisi työtä, yhden teoksen taiteilijaa kohden. Raija Marttisen Musta kimppu (vuodelle 2021), Marja-Riitta Siimalan Syyllisyyden tiet, Susanna Pälviän vaeltajat, Hanna Rätyn Kuvitteellinen mummola ja Hanna Vahvaselän Joki (Highway of dreams) valikoituivat kuvailutulkattaviksi. Joitakin teoksia sai myös kosketella puuvillahansikkaat käsissä.

Etelä-Savon Näkövammaisten tilaamassa koulutuksessa Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Eija-Liisa Markkula ja Helena Ryti olivat teroittaneet, että näyttelystä kannattaa valita kuvailutulkattavaksi viisi, kuusi työtä. Sen verran vastaanottaja jaksaa keskittyneesti kuunnella niin, ettei uuvu, vaan sen sijaan virkistyy.

– Halusimme olla kuuliaisia kuvailutulkkauskoulutuksen opeille. Hanna R:n kanssa totesimme, että kun jokaiselta kuvaillaan yksi työ, siinähän se on, Hanna Vahvaselkä kertoo.
Hannat pitivät myös mielessä kuvailutulkin perusohjeen: Kerro, mitä näet, kerro oleellinen. Välillä oli vaikea pysyä neutraalina ja olla eksymättä sivuraiteille, kun kuvailutulkit tunsivat taiteilijan ja hänen työskentelynsä lähtökohdat paremmin kuin hyvin.

– Meitä kumpaakin jännitti, mutta ajattelimme, että ihmisiä tässä kaikki ollaan, eikä meitä varmaankaan varta vasten ole tultu lynkkaamaan, Hanna Vahvaselkä hymyilee.

Kuvailutulkatulle näyttelykäynnille osallistui kahdeksan näkövammaista avustajineen ja se keräsi kiitosta. Pelkästään galleriakäynti ilahdutti, saati sitten se, että taiteilija-kuvailutulkit osasivat luoda rennon, lämminhenkisen tunnelman, jossa teokset avautuivat kuulijalle miellyttävän rauhalliseen tahtiin.

Kuvailutulkkaus on osa taidekokemusta

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu järjestää kuvailutulkkauskoulutuksia tilauksesta. Mikkelin koulutuksen tilasi Etelä-Savon Näkövammaiset yhteistyössä vuonna 2022 toteutetun Mikkelin kulttuurin unelmavuosi -hankkeen kanssa.

Kieltenopettajana työuransa tehnyt ja näkövammaisjärjestöjen luottamushenkilöjohdossa jo pitkään toiminut Eija-Liisa Markkula on kouluttanut kuvailutulkkausta näyttelijä, ohjaaja ja teatteripedagogi Helena Rytin kanssa jo vuosia.

– Koulutusten tarkoitus on toisaalta kouluttaa kuvailutulkkaamaan oikealla tavalla taidelaitosten tuotoksia, toisaalta levittää tietoa siitä, mitä kuvailutulkkaus on, Eija-Liisa sanoo.

Tilauskoulutukset kestävät päivästä neljään päivään. Koulutuksen keskeisiä sisältöjä ovat näkövammaisuuteen orientoituminen, kuvailutulkkauksen yleiset periaatteet ja runsaasti henkilökuvailun, tilan kuvailun ja taiteen tai muiden tilaajalle tärkeiden sisältöjen kuvailutulkkausharjoituksia. Ihanteellinen osallistujamäärä on 12 henkilöä, koska harjoitusten purkamiseen kuluu runsaasti aikaa.

– Suurin osa osallistujista ei ole ollut millään tavalla tekemisissä näkövammaisen ihmisen, saati sitten täysin sokean kanssa, niin että ihan aluksi on tarpeen avata, miten näkövamma vaikuttaa ihmiseen, mitä se rajoittaa, ja mitä se ei rajoita, Eija-Liisa kuvaa.

Onni päästä aitoon ympäristöön

Eija-Liisa muistelee lämmöllä Mikkelin koulutusta ja yhteistyötä Hannojen kanssa. Tunnelma Mikkelissä oli vilkas ja kyseleväinen.

– Toivomme koulutuksissa pääsevämme siihen ympäristöön, jossa kuvailutulkkausta tullaan toteuttamaan, ja Mikkelin teatteri oli mieleenpainuva paikka, vanha paloasema, upea lyijypakotetyö sisäänkäynnin yläpuolella, Eija-Liisa muistelee.

Tila on Eija-Liisan mielestä erottamaton osa taide-elämystä. Mikkelin teatteritalossa päästiin käsiksi arkkitehtuuriin ja paikallishistoriaan. Myös Suomenlinnan HAA Galleria oli tilana elämys sinänsä.

– HAA oli minulle uusi ja huippuhieno paikka, juuri sopiva tällaiselle näyttelylle, joka esittelee nykytaidetta. Arvostin myös sitä, että taiteilijat olivat tulleet Etelä-Savosta. Jostain kotoisin on taiteilijaryhmän nimenä koskettava, Eija-Liisa sanoo.

Yleensä näkövammaisten ryhmälle järjestävät kuvailutulkkausta suuret toimijat, kuten Ateneum. Taidegallerian tunnelmaa näkövammainen pääsee harvemmin aistimaan.

– Hanna Räty ja Hanna Vahvaselkä loivat rennon ja kodikkaan tunnelman. he olivat rentoja ja helppoja olemisessaan. Innostus välittyi. Työt olivat keskenään erilaisia. Oli maalauksia ja lattialle aseteltuja puunrunkoja. Erilaisuus piti kuulijakunnan mukana, ja kuvailutulkkauksen kodikas tapa sai ihmiset kyselemään. Uutta galleriakäyntiä odotellessa haluan vain välittää kuvailutulkeille suuren kiitoksen, Eija-Liisa sanoo. 

Sisällön jakaminen: