Säveltäjä Raimo Tanskasen kunniaksi

Trio Kaiunsäde esittää Raimo Tanskasen musiikkia ja pohtii edesmenneen  säveltäjän jättämää perintöä.

Teksti: Joose Ojala

Trio Kaiunsäteen muodostavat panhuilisti-laulaja Helena Taskila, harmonikkataiteilija Joose Ojala sekä pianisti Tuukka Ojala. Jenny ja Antti Vihurin rahaston suosiollisella avustuksella yhtye on valmistanut konserttikokonaisuuden Raimo Tanskasen musiikin ympärille. Konsertit pidetään 14.4. klo 19 Iiriksen Braille-salissa sekä 15.4. klo 19 Vantaan näkövammaisten Ruusupavilijonki-tilassa Vantaan Korsossa osoitteessa Kisatie 21. Konserteista saat lisätietoa Näkövammaisten Kulttuuripalvelun tapahtumakalenterista sekä seuraamalla Kulttuuripalvelun Facebook-sivua sekä Kulttuuri-sähköpostilistaa.

Istahdimme kaikki kolme muusikkoa pohtimaan sitä, millaisen musiikin kanssa olemmekaan tekemisissä ja millaisen elämäntyön ja perinnön Raimo Tanskanen on esimerkillään jättänyt tulevien sukupolvien näkövammaisille muusikoille ja musiikintekijöille. Tässä artikkelissa vedän yhteen käymäämme keskustelua. Vaikka kirjoitankin minä-muodossa, Tuukan ja Helenan merkitystä jutun valmistumiselle ei voi kylliksi korostaa. Kiitos heille siitä!

Kouluttautuminen sokeana musiikin ammattilaiseksi – poikkeuksellinen ja sinnikäs ponnistus 50-luvun Suomessa

1950-luvun Suomessa korkeakouluttautuminen ei näkövammaiselle ollut itsestäänselvyys. Perinteiset käsityöammatit olivat yhä voimissaan ja korkeakouluihin valikoituivatkin poikkeuksellisen sinnikkäät ja lahjakkaat yksilöt. Raimo Tanskasen opiskeluaikana ei sokeainkoulujen ulkopuolella ollut juuri saatavana tukea korkeakouluopintoja varten. Siksi opinnot Sibelius-Akatemiassa ovat vaatineet varmasti valtavasti kärsivällisyyttä, luovuutta sekä auttamishaluisia opettajia ja kanssaopiskelijoita. Musiikinopiskelua ajatellen oli yksi asia kuitenkin paremmin. Elämäkertalähteiden mukaan sokeainkouluissa oli saatavana pistenuottiohjausta ilmeisesti kaikille halukkaille. Nuottien auttavakin osaaminen on varmasti ollut iso asia musiikkiopintoja aloittaessa. Tällä hetkellä pistenuottiohjausta ei ole tarjolla kaikille musiikkia harrastaville. Itsekin olen ohjannut ammattiopiskelijoita, jotka olen tutustuttanut nuotteihin vasta heidän opintojensa alussa. Tässä me voisimme oppia jotain historiasta.

Nuottien ja muun opiskelumateriaalin kerryttäminen on ollut varmasti mieletön urakka. Koska nuottien saaminen ulkomailtakin on varmasti ollut rajallista, on niitä täytynyt sanella opiskelijalle. Tämä on käytännössä mennyt niin, että näkevä on sanellut nuottikuvaa ääni ääneltä ja sokea on sitä mukaa jäljentänyt kuulemansa pistekirjoitusnuoteiksi pistekoneella tai pistimellä kirjoittaen. Olen itsekin tehnyt tätä aivan samaa hommaa hyvin pienimuotoisesti opiskeluitteni alkupuolella, kun käytössäni ei ollut vielä nykyaikaisia apuvälineitä. Vaikka käytinkin kirjoittamiseen digitaalista pistenäyttöä, työ oli tuskastuttavan hidasta ja virhealtista.

Kun Raimon musiikkia tarkastelee, huomaa heti, että se on hyvin kirjoitettua ja etenkin harmoniset ratkaisut ovat tavattoman monipuolisia. Tämä on aika hämmästyttävää, kun miettii niitä lähtökohtia, joista hän ponnisti. Toisaalta herää myös ajatus siitä, että kun tutkittavaa materiaalia ei varmasti ollut jonoksi asti, se mitä saatiin myös perattiin erittäin tarkasti. Nykyäänhän materiaalin runsaudenpula aiheuttaa monille tilanteen, jossa yhteen teokseen ei jakseta perehtyä välttämättä kyllin syvällisesti, koska aina voidaan siirtyä seuraavaan, mahdollisesti vieläkin kiinnostavampaan kohteeseen. Varmasti hänellä on ollut myös hyvät korvat, joista on ollut apua musiikkia omaksuttaessa. Tuohon aikaan musiikin ammattiopinnot olivat kuitenkin aina lähtökohdiltaan klassisen musiikin perinteeseen pohjautuvia. Siksi syvällinen nuottien tunteminen on ollut varmasti aivan välttämätöntä.

Kuorosäveltäjä, mutta myös paljon muuta

Raimo Tanskasen musiikki tunnetaan pitkälti Kamarikuoro Kontrapunktin esittämänä. Hänen kirjoittamaansa kuoromusiikkia on kustannettu myös Sulasolin toimesta kaikkien saataville. Lauluyhtye Rajaton on myös levyttänyt Raimon joululaulun ”Jeesuksen seimellä”. Itsekin pidin Raimoa ensisijaisesti kuorosäveltäjänä, kunnes joitain vuosia takaperin luin hänen elämäkertansa ”Raimon tie Polvijärveltä Pomarkkuun”. Siitä minulle selvisi, että teosluettelo sisältää myös instrumentaalimusiikkia. Kun trio Kaiunsäde kaipasi uutta projektia, päätin pyytää nuotit itselleni.

Soitinmusiikki yllätti meidät monipuolisuudellaan. Joukossa oli selkeästi kuoromaisia sävellyksiä, kuten puhallinkvintetille kirjoitettu ”Rauhan hymni”. Toisaalta valssit ”Laineiden kutsu” ja ”Ruusujen aikaan” ovat hengeltään melko iloisia merimiesvalsseja. Sävellyksissä vuorottelevatkin vaikutteet suomalaisesta kansallisromantiikasta aina iskelmä- ja kansanmusiikkivaikutteisiin. Musiikki on mielestäni hyvällä tavalla todella suomalaisen kuuloista. Se on myös harmonisesti rikasta ja kerroksellista. Siksi kappaleet ovat helposti sovitettavissa erilaisille kokoonpanoille. Myös sellaisille, joille musiikkia ei alunperin ole kirjoitettu.

Koska Tanskasen musiikkiperinnössä laulumusiikin osuus on erityisen merkittävä, emme halunneet jättää sitä pois tästäkään konserttikokonaisuudesta. Raimon tuotannosta löytyvät upeat yksinlaulut pääsivät tietysti itsestäänselvinä mukaan kokonaisuuteen. Myös kuorolle kirjoitettuja sävellyksiä on mukana ohjelmistossa. Koska Raimon kuoromusiikki on kerroksellista ja siinä on useita elementtejä varsinaisen päämelodian lisäksi, soveltuvat kappaleet mainiosti myös yhdelle lauluäänelle, soitinten huolehtiessa muista osuuksista.

Mikä on Raimo Tanskasen perintö meille ja tuleville sukupolville

Raimon ura oli tavattoman monipuolinen. Siinä säveltäjyys oli vain yksi haara muiden joukossa. Monipuoliset työurat musiikinopettajana sekä näkövammaisten ammattikoulussa että tavallisessa lukiossa ovat osoitus poikkeuksellisesta periksiantamattomuudesta. Ei voida unohtaa myöskään Raimon valtavan suurta pioneerityötä pistenuottien puolestapuhujana Suomessa. Myös näkövammaisyhteisön kuoroperinteelle Raimon elämäntyötä voidaan pitää merkittävänä. Uskon itse siihen, että hän selvittyään opiskeluaikojen ilmeisistä haasteista ymmärsi, että kaikki on mahdollista, kun vain pitää pään kylmänä ja tekee kovasti töitä tavoitteidensa eteen. Lopputulemana syntyi musiikin yleismiehen hieno ura, jossa oli niin sävellystyötä, monipuolista opettamista kuin näkövammaisvaikuttamistakin monella eri sektorilla.

Nykyään puhutaan muodikkaasti resilienssistä. Se on ymmärrykseni mukaan kykyä sietää vastoinkäymisiä ja nousta niistä. Nyt elämme vaikeita aikoja ja näkövammaisyhteisössäkin pelätään kovasti tulevia talouden leikkauksia ja niiden vaikutuksia. Raimon sekä hänen ikäpolvensa selviytyjien rohkaisevat elämäntarinat antavat uskoa siihen, että sinnikkyydellä ja toisiamme tukien voimme rakentaa todella hienon sekä omannäköisen uran ja elämän itsellemme, vaikka yhteiskunnan tuki olisi hyvinkin vaatimatonta.

Sisällön jakaminen: