SIMPAUTTAJAN JUHLAVUOSI
Teksti: Pasi Päivinen
Tammikuun 23. päivä 2023 ilmestyi Heikki Turusesta elämäkerran kirjoittaneen, nilsiäläisen Antti Heikkisen, esipuheella ryyditettynä Simpauttajan 50-vuotisjuhlapainos sekä Heikki Turusen uusin kirja, Simpauttajan hinta. Pieliskarjalaisen tarinankertojan ympyrä sulkeutui Turusen Hessun kertoessa 50 vuoden jälkeen häntä itseään sekä Turusen omien sanojensa mukaan ”painomustettakin” punastuttavan totuuden klassikkoteoksen synnystä.
Monissa maailmankirjallisuuden klassikoissa, esimerkiksi lempikirjassani kolumbialaisen Gabriel García Marquezin Sadan vuoden yksinäisyydessä, monet henkilöt ja tapahtumat on poimittu kirjailijan elinpiiristä todellisesta elämästä runsaalla mielikuvituksella ja liioittelulla maustettuina, ja Sadan vuoden yksinäisyyden tapahtumat sijoittuvat Marquezin kotiseudulle Pohjois-Kolumbiaan kuvitteelliseen Macondon kylään loputtoman suoalueen reunalle Karibianmereen virtaavan joen varrelle. Samankaltainen on myös Simpauttajan tarina, johon Turusheikki on ammentanut aiheita lapsuudessaan ja nuoruudessaan näkemästään, kuulemastaan ja kokemastaan maalaiskylien elämästä Pielisen Karjalassa. Simpauttaja ei ole yltänyt maailmanmenestykseen, mutta se on kuitenkin kiistaton klassikkoteos suomalaisessa kirjallisuudessa.
Heikki Anton Turunen syntyi Pohjois-Karjalan maakuntajärven ja Suomen neljänneksi suurimman järven, Pielisen, rannalla Pielisjärven kunnassa Vuonislahden kylässä, nykyisessä Lieksan kaupungissa, 9. joulukuuta 1945. Lapsuuden kodin naapurustossa asui tunnettu kuvanveistäjä Eeva Ryynänen. Hänen innoittamanaan lahjakas piirtäjäpoika ja intohimoinen lukija, joka oli ahminut kaikki koulun kirjaston kirjat ja lukenut osan kahteenkin kertaan, kiinnostui erityisesti taiteista ja haaveena oli kuvataiteilijan ura, mutta opiskelupaikka Ateneumissa jäi saamatta ja Heikistä tuli sanataiteilija.
Turunen työskenteli ensin pari vuotta toimittajana Lieksan paikallislehdessä ja muutti vuonna 1966 Joensuuhun jatkaen työskentelyään toimittajana Karjalanmaassa vuoteen 1974 saakka. Simpauttaja ilmestyi elokuussa 1973. Sen suurmenestys mahdollisti siirtymisen kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Heikki Turunen asui Joensuussa 47 vuotta ja karisti ahdasmieliseksi kulttuuriperinteitä kunnioittamattomaksi kuvaamansa Joensuun kaupungin pölyt jaloistaan lopullisesti vuonna 2013 asettuen asumaan rakastamaansa Pielisen Karjalan maalaismaisemaan vastapäätä synnyinseutuaan Juuan Piitterin kylään Pielisen länsirannalle.
Toki juukalaistunut kirjailija käy joskus Joensuussa, vaikka legendaarista kulttuuriravintola Jokelaa ei enää olekaan, kun vain on oikeaa asiaa. Muutama vuosi sitten oli oikeaa asiaa, kun Hessu esiintyi vammaisten kulttuuritapahtumassa, Joensuun Parafesteilla, iskien ronskia tarinaa Simpauttajan hurtilla huumorilla ryyditettynä.
Simpauttaja julkaistiin WSOY:n kustantamana ja arvioitiin vuoden 1973 parhaaksi esikoisteokseksi Suomessa. Myöhemmin se on valittu myös koko 1900-luvun parhaaksi suomalaiseksi esikoisteokseksi.
Simpauttajan tarina
Valotan hieman Simpauttajan tarinaa lukemisinnostusta nostattaakseni. Kirjan päähenkilö on nuori maalaispoika, Imppa Ryynänen, joka tarinan ensimmäisillä sivuilla joutuu lähtemään kotoaan, kun äkkipikainen isä hermostuu pojan tapaan levittää lantaa pellolle. Imppa suunnittelee Helsinkiin muuttoa, mutta päätyykin sattumalta hommiin kylän suurimmalle tilalle, Pirtamoon, salaojia kaivamaan. Samanaikaisesti Pirtamon tilalle on saapunut myös Simpauttaja-nimeä käyttävä salamyhkäinen renki. Pirtamon tilan emäntä, Taivainen nimeltään, lähentyy hieman liikaakin sekä Impan että Simpauttajan kanssa, minkä seurauksena juorut lähtevät liikkeelle pienessä karjalaisessa maalaiskylässä ja kolmiodraama on valmis! Turusen kieli on niin Simpauttajassa kuin hänen muissakin romaaneissa ronskia, humoristista ja kauniisti soljuvaa itäsuomalaista puhekieltä, jota on helppo lukea sekä miellyttävää kuunnella äänikirjana.
Klassikkokirjasta elokuvaksi
Monista suuren suosion saavuttaneista kirjoista tehdään usein myös elokuva. Näin tapahtui Heikki Turusen esikoisromaanillekin. Veikko Kerttula ohjasi sen yleisradion tv-tuotannolle vuonna 1975. Sekä kirjan että elokuvan suosio oli 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla valtava. Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat myös aikansa klassikoita, etenkin näyttelijä Ahti Kuoppalan Simpauttajan huikea rooli, joka on pala suomalaisen elokuvan historiaa. Ohjaaja Veikko Kerttula onnistui täydellisesti näyttelijävalinnoissaan, sillä muissakin keskeisissä rooleissa nähtiin huikeita suorituksia muun muassa Esko Hukkasen ja valtakunnan politiikassakin mukana yhden kauden verran kansanedustajana olleen Pekka Rädyn toimesta.
Simpauttaja-romaanin ilmestymisestä tulee kuluneeksi elokuussa siis 50 vuotta ja Heikki Turusen huikea teos on kaiken juhlimisen arvoinen. Elokuva oli teki kirjasta vieläkin elävämmän ja tarinasta tunnetumman. Pääroolia näytellyt Ahti Kuoppala menehtyi tänä vuonna helmikuun 14. päivänä, ohjaaja Veikko Kerttula viime vuoden marraskuussa ja Esko Hukkanen vuonna 2016, joten Simpauttajan 50-vuotisjuhlinnassa on paikallaan muistella myös legendaarisia Simpauttaja-elokuvan edesmenneitä näyttelijöitä ja ohjaajaa.
Simpauttajaa juhlistetaan kirjan syntysijoilla
Vappuaattona kello 12.00 Lieksan Vuonislahdessa kirjailija Heikki Turunen ja ohjaaja-käsikirjoittaja Kai Paavilainen lakittivat pajuveistoksen Maaliman paras käsillään seisova orja. Simpauttajan juhlinta jatkuu Vuonislahden kylällä kesäkuun 30. päivänä, kun koittaa kesäteatteri Vuonis-Kukkuun ensi-iltanäytös. Esitykset jatkuvat elokuulle. Lisäksi Simpauttajasta on näyttely ja juhlakonserttikin järjestetään. Kun vielä tunnetun ja jo edesmenneen kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen upea Paaterin kirkko ja taiteilijakoti löytyvät Vuonislahdesta sekä Kolin kansallismaisema Pielisen vastarannalta, Lieksa voisi hyvinkin olla useammallekin kiinnostava kesänäyttely ja -matkakohde tulevana kesänä.
Heikin kynä sauhuaa ja Turusen pyssystä pesee
Vaikka Heikki Turunen sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 2009, kirjoittaminen on jatkunut aktiivisesti sen jälkeen ja jatkuu edelleen. Julkaistuja, WSOY:n kustantamia kirjoja on ilmestynyt tähän mennessä 32. Joukkoon mahtuu myös yksi kuvateos yhdessä veljen, Reino Turusen, kanssa, yksi yrityshistoria lieksalaislähtöisestä hirsirakennusten valmistajasta Hongasta ja muutama runokirja.
Tässä eräänä kertana Joensuussa lapsuuden kodissa käydessäni iäkäs isäni, joka on saanut sotilaskoulutuksen vaativiin erikoistehtäviin ja on sen vuoksi joutunut käymään kertausharjoituksissa, muisteli aikaa 1980-luvulla, kun kirjailija Heikki Turunen osallistui samaan aikaan kertausharjoituksiin Karjalan korvessa lähellä itärajaa. Originelli kirjailija keskittyi runojen rustaamiseen tuvassa metsässä rämpimisen ja pyssyjen paukuttelun sijaan. Turusen Heikkiä ei kuulemma patisteltu suuremmin harjoittelemaan sotimista, vaan hänen annettiin olla omissa oloissaan.
Parhaillaan Heikki Turusella on työn alla kirja numero 33, Kuikan vuosi. Siinä kertojana toimii Henkka Oinonen, kirjailija Heikki Turusen alter ego. Ensi vuonna on luvassa taas yksi romaani lisää, joten Turunen saa ventin täyteen kirjoitettujen romaanien määrässä. Tuskin sekään jää hänen viimeiseksi kirjakseen, jos vain terveyttä riittää, sillä kirjoittamisen palo roihuaa yhä Heikki Turusen sydämessä.
Kesälukemiseksi suosittelen Simpauttajan 50-vuotisjuhlapainosta, äänikirjojen kuuntelijoille alkuperäistä Simpauttajaa ja sadepäivän ratoksi Veikko Kerttulan ohjaamaa mainiota elokuvaa kaikille.
Hojo hojo!