NÄKÖVAMMAISTEATTERI: MEIDÄN HERRAMME MUURAHAISIA
Näkövammaisteatterin uudet tuulet
Teksti: Marianne Tenhami, kuvat: Juha Jahkola
Näkövammaisteatteri sai täksi kaudeksi uuden ohjaajan Kari Kinnaslammen. Uusia teatterilaisiakin on aloittanut jo 45 vuotta toimineessa harrastajateatterissa.
Kari Kinnaslampi, joka on esitelty viime kesänä ilmestyneessä Kajastuksessa, aloitti Näkövammaisteatterin ohjaajana viime syyskuussa.
– Nähtyäni ilmoituksen tyrmäsin ajatuksen näkövammaisten ohjaamisesta heti. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt töitä näkövammaisten kanssa ja homma tuntui liian haastavalta. Onko minulla rahkeita tähän ja miten kaikki näyttelijän työn harjoitukset soveltuvat tehtäviksi näkövammaisten kanssa? Ajatus jäi kuitenkin takaraivoon kytemään ja lopulta hain paikkaa, hän muistelee.
Kari mietti, miten voi opettaa näkövammaisia – vai menisikö homma kuitenkin niin, että hän oppisi tästä itse jotain uutta?
Halusin haastaa näyttelijöitä
Kyllä vain, Kari on oppinut paljon uutta sekä näkövammaisista että heidän ohjaamisestaan.
– Teatteriharjoituksemme ja esityksemme ovat olleet minulle viikon kohokohta. Olen oppinut, että sisin on ihmisessä tärkeintä. Sillä sisimmällähän me teemme teatteria ja kerromme tarinoita. Tekeminen alkaa siitä, että olemme läsnä ja välitämme tunteita ihmisille. Olen oppinut elämänilosta ja -halusta, hän havainnollistaa. Mielestään hän osaa nyt ohjata näkövammaisia paremmin.
– Se vaatii pitkää pinnaa, joka minulla tämän ryhmän kanssa on kasvanut. On ollut hauskaa nähdä harrastajanäyttelijöiden into ja kova vauhti, hän toteaa. Välillä ohjaaja on unohtanut ohjaavansa näkövammaisia ja lopulta vaatinut ryhmältä samoja asioita kuin näkeviltäkin. Uutta hänelle olivat näkövammaisteatterilaisten apukeinot lavalla, kuten näyttämön kulkureittien merkitseminen köysillä tai matoilla.
Oppimisesta ja ennakkoluulojen katoamisesta kertoo sekin, että vaikka ryhmän piti ensin tehdä koko kausi näyttelijän työn harjoituksia, siltä valmistui demoesitys Aapelin Meidän Herramme muurahaisia toukokuussa.
– Ryhmä oli valmis tekemään demon. Tekemällä näyttelijän työn harjoituksia oppii paljon, mutta parhaiten oppii, kun harjoitellaan esitys, tuodaan se lavalle yleisön eteen ja ollaan vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Valitsin esitettäväksi Aapelin Meidän Herramme muurahaisia sen pitkien monologien vuoksi. Monologeissa teksti puhuu puolestaan. Näyttelijä voi eläytyä tekstiin ja tulkita roolihahmon ajatusmaailmaa katsojille. Halusin haastaa näyttelijöitä, koska monologit eivät ole niitä helpoimpia asioita tehdä teatteria, ohjaaja perustelee. Hän on positiivisesti yllättynyt siitä, miten tarkkaa ja vahvaa ensikertalaistenkin näkövammaisteatterilaisten tulkinta on ollut.
– Olen valtavan kiitollinen tästä hienosta ajasta, jonka olen saanut kanssanne kokea. Tämä on ollut ihana matka kanssanne, Kari kiteyttää.
– Te olette aivan turvassa. Ei mitään hätää, hän kannusti ensi-iltaa jännittäviä näyttelijöitä.
Olen ihan jotain muuta kuin perheenisä Vantaalta
Laura Salminen ja Harri Voutilainen ovat uusia näkövammaisteatterilaisia.
– Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle että vuoden päästä olet tekemässä lavalla konstaapeli Metson roolia Meidän Herramme muurahaisissa, olisin sanonut että en varmasti ole. Työni ovat kuitenkin vähentyneet nyt reilusti ja lapsetkin ovat jo niin isoja, etteivät isää enää niin paljon tarvitse. Tuntui että nyt olisi tilaa itselle. Näin ilmoituksen Facebookissa Näkövammaisteatterista ja vasta-alkajille suunnatusta tekemisestä ja ajattelin että kokeillaan, Harri sanoo. Kauden mittaan hänestä on tuntunut koko ajan yhä paremmalta, kun on päässyt juoneen mukaan.
– Eikä vähiten Karin ansiosta. On mahtavaa, että ohjaajamme on tuommoinen tsemppari ja tietysti muukin porukka, hän kiittelee. Näyttelemisessä hän kertoo oppineensa heittäytymistä.
– En ole aikaisemmin ollut mikään heittäytyjäihminen. Olen esiintynyt virallisissa työhön ja koulutuksiin liittyvissä jutuissa, mutta en koskaan näin, missä sinun ei tarvitse olla oma itsesi vaan saat olla ihan jotain muuta. Lavalla konstaapeli Metsona olen ihan jotain muuta kuin perheenisä Vantaalta, hän selittää.
Laura on aina ajatellut, että teatterin tekeminen ei ole häntä varten, koska on kokenut itsensä liian ujoksi ja araksi. Kuitenkin hän on aina teatteria nähdessään toivonut uskaltautuvansa joskus mukaan.
– Opinnoissani meillä oli draamapedagokiikkakurssi, missä kävimme läpi muun muassa nukketeatterin tekemistä. Toivoin saavani tästä lisää kokemusta niin, että voisin hyödyntää sitä työssäni. Heikkonäköisenä minua kuitenkin arvelutti lähteä mukaan näkevien harrastajateatteriin. Etsiskelin Internetistä harrastustoimintaan liittyviä juttuja ja Näkövammaisteatteri osui silmiini, hän kertoo. Laura kuvailee kauttaan Näkövammaisteatterissa vuoden kohokohdaksi, mutta samalla koetinkiveksi.
– Olen laittanut itseni aika lailla likoon ja olen joutunut kamppailemaan itseni kanssa. Olen epävarma, eikä minulla aluksi ollut itsetuntoa teatterin tekemisen suhteen. On vain pitänyt uskoa, että itsestään voisi saada asioita irti. Henkilökohtainen voitto on jo saavutettu, vaikka haastattelua tehdessämme esitykset ovat vielä edessä, hän avaa.
Meidän Herramme muurahaisissa Laura näyttelee kolmea hyvin erilaista roolia: kymmenvuotiasta, huonomuistista Jaanaa, joka haluaa tietää kaikesta kaiken, topakkaa, sanavalmista leipuria Ada Karhusta sekä valokuvaaja Hurmeen mielikuvituksessa seikkailevaa ranskalaista madamea.
– Suosikkihahmoni on Ada. Olen ihan rakastunut siihen. Hän on niin hullu, mutta kuitenkin kaikista roolihahmoista järkevin ja tarkkanäköisin. Topakkuudestaan huolimatta hän on sydämellinen ja toivoo muiden näkevän hyvyyttä itsessään ja muissa. Elämää suurempi hahmo, harrastajanäyttelijä hehkuttaa. Alun arkuus ja epävarmuus ovat tipotiessään.
– Siinähän se humpsahti. Hyvin meni. Nyt pitää vähän sulatella, hän totesi ensi-illan jälkeen.
Meidän Herramme muurahaisia Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä
Ensi-ilta oli ke 17.5. klo 18
Muut esitykset: 24.5. klo 18 ja 31.5. klo 18
Näkövammaisten liiton kesäpäivillä Jyväskylässä 9.6. klo 19