LOHIKÄÄRMEEN KAUPUNGISSA
Teksti: Pasi Päivinen, kuvat: Anu Strand
Puolan toiseksi suurimmassa kaupungissa ja entisessä pääkaupungissa Krakovassa on Euroopan suurimpiin kuuluva ja parhaiten säilynyt historiallinen kaupungin keskusta. Kun Unesco valitsi vuonna 1978 ensimmäiset maailmanperintökohteensa, Krakovan vanha kaupunki pääsi heti listalle. Vaikka merkittävä osa Puolan suurimpien kaupunkien vanhoista rakennuksista tuhoutui maan tasalle toisen maailmansodan melskeessä, Krakovan historiallisesti arvokkaat rakennukset säilyivät onnekkaasti suurimmaksi osaksi vahingoittumattomina sekä Natsi-Saksan lentopommituksilta että neuvostoarmeijan hävitykseltä.
Vanha kaupunki on idyllinen, siitä ei ole muodostunut vain ulkoilmamuseota, vaan se on nykyisin vilkas markkinapaikka lukuisine ravintoloineen ja kahviloineen. Turisteja on kesäkaudella tungokseksi asti, mutta vappuna sekaan mahtui vielä hyvin ja sain nauttia historiallisen keskustan lisäksi keväisestä säästä Krakovan kauniissa hevoskastanjoiden ja tammien kansoittamissa puistoissa magnolioiden, syreenien ja tuomien huumaavaa tuoksua aistien. Hieman väljempi paikka ulkoiluun on tasainen Veiksel-jokea seuraileva asfaltoitu kevyen liikenteen väylä rantatörmällä, jossa kaupunkilaiset juoksevat ja kalastavat pieniltä laitureilta käsin.
Kevään rakastajana tapaan mennä ’neitikevättä’ vastaan Keski-Eurooppaan ja tämä oli toinen kertani Etelä-Puolassa. Krakovan kaupungissa ja sen lähiympäristössä on tarjolla paljon koettavaa: historiallisia nähtävyyksiä, viihtyisiä puistoja, runsaasti katukahviloita ja monenlaista syötävää. Krakova on myös merkittävä opiskelijakaupunki ja sen yliopisto on Euroopan yksi vanhimmista. Krakovan yliopiston tunnetuin opiskelija lienee 1400-luvulla opinahjoa käynyt tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus. Krakovasta on tullut yksi Euroopan suosikkikaupungeistani, mutta ensi vuonna menen kevättä vastaan vaihteeksi läntiseen Keski-Eurooppaan. Palaan kuitenkin ehdottomasti jonakin keväänä lähitulevaisuudessa itäiseen Keski-Eurooppaan lohikäärmeen kaupunkiin.
Tarina lohikäärmeen kaupungin syntyhistoriasta kertoo sen saaneen nimensä Krakov-nimiseltä mieheltä, joka surmasi Wawelin kukkulan uumenissa asustaneen ja aluetta terrorisoineen lohikäärmeen ja sen myötä Krakovista tuli Puolan ensimmäinen hallitsija. Nykyisin lohikäärmeen luolan halki voi kulkea maksua vastaan, reitti vie Wawelin kukkulalta suoraan Veiksel-joelle, joka tunnetaan myös nimellä Visla, jota nimeä puolalaiset käyttävät. Minäkin ryömin lohikäärmeen luolan läpi ja kohtasin luolan suulla kaupungin symbolin tulen lieskoja kidastaan muutaman minuutin välein puhaltelevan lohikäärme-patsaan. Kaupunkia terrorisoineen ja Wawelin linnan katedraalissa esillä olevan surmatun lohikäärmeen luita en kuitenkaan käynyt katsomassa, mutta kuninkaan linnaa ei kenenkään Krakovan kävijän kannata ohittaa.
Wawelin linna
Puolan maaperällä on sodittu historian saatossa enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Puolan kansa on joutunut kärsimään sodista ja niiden seurauksista, mutta Puola on ollut myös valloittaja ja jonkin aikaa eurooppalainen suurvalta halliten myös Ruotsia 1500-luvun lopulla kuningas Sigismundin aikana, jolloin Puola muodosti valtioliiton Liettuan kanssa. Puola on ongelmallisen geopoliittisen sijaintinsa vuoksi pyrkinytkin liittoutumaan sotilaallisia konflikteja välttääkseen ja hakenut historian aikana liittolaisia pääosin lännen suunnasta, kuten Ranskasta.
Maan suuruuden aikana Krakova oli pääkaupunkina ja kuninkaan linna oli suurvallan yksi symboli, jolla osoitettiin osaltaan hallitsijan ja valtakunnan mahtavuutta. Wawelin linna on Unescon maailmanperintökohdeluettelossa numero 1. Krakova ja sen lähiympäristö huomioitiin muutenkin maailmanperintökohteiden ensimmäisessä nimeämisessä useilla kohteilla mm. Auschwitz ja Wieliczkan suolakaivos, joissa kaikissa olen päässyt käymään. Jos kysytään puolalaisilta maassa olevien maailmanperintökohteiden merkitystä, Wawelin linna on tärkein. Se on puolalaisten kansallisen identiteetin ja kulttuurin symboli.
1000-luvun alkupuoliskolla perustettu esiromaaninen linnoitus ehostettiin 1300-luvulla goottilaiseen asuun. Se on museoitu, ja siinä on viisi erillistä osastoa: aarrekammio ja asehuone, kuninkaalliset huoneistot, kuninkaalliset asuinhuoneistot, kadonnut Wawel -näyttely sekä orientaalisen taiteen näyttely. Wawelin hovi on ollut loistelias ja näyttely linnan asukkaista oli varsin elävän tuntuinen. Linnassa oli huikean koristeellisia huoneita ja erityisesti mieleeni on piirtynyt kattojen upeat puukoristelut. Wawelin linnasta olisi paljon kerrottavaa, mutta kuvailujen sijaan rohkaisen matkustamaan Krakovaan ja kokemaan itse niin Wawelin linnan kuin lukuisat muutkin upeat kohteet lohikäärmeen kaupungissa. Kaikkiin muihin linnan näyttelyihin tutustuin paitsi orientaaliseen taiteeseen, koska se ei ollut varsinaisesti Puolan historiaa, johon perehtyminen oli tämän kevätmatkani yksi tarkoitus. Vaikka otan rennosti lomalla, ei tutkijan paloni ja uuden tiedon janoni sammu koskaan, vaan pikemminkin roihuaa matkoilla!
Rynek Główny
Krakovan vanhan kaupungin tori, Rynek Główny, on Euroopan suurin keskiaikainen aukio. Se on paikka, jota tuskin kukaan Krakovassa vieraileva haluaa tai onnistuu ohittamaan. Keskiajan näkyvyys katukuvassa on hieman liioittelua, sillä todellisuudessa keskiaikaan ”palaaminen” onnistuu lähinnä vain talojen kellariholveissa. Rakennusten ulkoseiniä on uudistettu moneen kertaan vuosisatojen varrella ja ne edustavat pääasiassa uusklassismia. Joka tapauksessa Rynek Główny on suuri ja mukavan leppoisa paikka istua rauhassa alas ja kulutella aikaa, vaikka turisteja onkin ympärillä välillä paljon enemmän kuin krakovalaisia.
Kahviloista ja ravintoloista kuului tasainen puheen sorina sekä aterimien kilinä. Sää suosi ja väkeä istuskeli suihkulähteen reunuskivillä joidenkin heistä huuhdellessa kasvojaan viileällä vedellä. Päätin istuutua Michelin-oppaan suosittelemaan Szara ravintolan pöytään lähelle suihkulähdettä ja tilasin elämäni ensimmäistä kertaa hanhenmaksaa. Maku oli yllättävän voimakas, mutta ei kuitenkaan vienyt kieltä mennessään. Voin joskus maistaa hanhenmaksaa toisenkin kerran, mutta herkkuruokieni joukkoon se ei päässyt.
Vanhan kaupungin torin tärkein nähtävyys on uljaana seisova Marian kirkko aukion länsilaidalla. Se rakennettiin 1300-luvulla, ja kirkon tornit ovat arkkitehtuurisesti poikkeukselliset, sillä ne ovat eriparia. Tarina kertoo tornien rakentamisen annetun eräille veljeksille. Heidän välillään käytiin ankaraa kilpailua paremmuudesta. Kun vanhempi veli oli saanut oman torninsa valmiiksi, hän tappoi veljensä, ettei nuorempi veli vain saisi rakennettua korkeampaa tornia. Näin nuoremman veljen torni ei koskaan saavuttanut täyttä mittaansa.
Marian kirkon merkittävin nähtävyys löytyy sisätiloista. Kuvanveistäjä Veid Stossin 1400-luvun lopulla tekemä alttarikaappi on goottilaisen taiteen merkittävimpiä mestariteoksia. Merkittävää on myös se, että Stoss teki sen käytännössä yksin 30-vuoden ikäisenä.
Esteetön ja toimiva julkinen liikenne
Jokaista kaupunkia katselen luonnollisesti myös näkövammaisin silmin miettien aina sitä, miten paikalliset näkövammaiset siellä arjessaan pärjäilevät. Tällä kerralla en tietääkseni havainnut yhtään näkövammaista, mutta edellisellä kerralla vastaan tuli pari valkoisen kepin avulla kulkevaa. Krakovassa on toimiva raitiovaunuihin ja linja-autoihin perustuva julkinen liikenne. Raitiovaunut kulkevat omilla kaistoillaan ajaen pitkiä suoria osuuksia vauhdikkaasti, joka tekee kaupungissa liikkumisesta autoa nopeampaa. Vaihtoyhteydet ovat sujuvat ja asukasluvultaan runsaat 100 000 Helsinkiä suuremman Krakovan julkinen liikenne vaikuttaa Helsinkiä toimivammalta, vaikka kaupungissa ei ole metroa. Näkövammaisen kannalta liikkumista helpottivat merkittävästi myös pysäkkikuulutukset niin raitiovaunun sisällä kuin ulkokaiuttimenkin kautta, joka kertoi vaunun numeron ja määränpään. Raitiovaunuja oli myös eri värisinä ja ne saattoivat myös kertoa värin perusteella liikennöitävän linjan, mutta siitä asiasta en saanut täyttä varmuutta. Joka tapauksessa raitiovaunuilla oli hauska ajella pitkin kaupunkia elämän menoa seuraillen. Huomioni kiinnittyi myös ekologisuuteen, sillä raitiovaunukalusto oli tuliterää ja sähköbussien määrä oli merkittävä. Sähköbussit olivat Krakovassa enemmän sääntö kuin poikkeus.
Krakova on kokenut sosialismin ajan jälkeen täydellisen kasvojen kohotuksen niin katujen kuin rakennustenkin osalta. Jalkakäytävät ovat tasaisia, näkövammaisille tärkeät turvamerkinnät pysäkkialueilla ovat selkeät, rakennustyömaat huolellisesti aidatut, kaivantojen ylitykset turvallisesti järjestetyt ja kaikkialla on siistiä. Äänimerkillä varustettuja liikennevaloja on hyvin vähän, tarkalleen ottaen kuulin vain yhden äänimerkeillä varustetun liikennevaloristeyksen, joten siinä asiassa on vielä paljon parannettavaa.
Kaupunkikierros golfautolla
Krakovan vanhassa kaupungissa on tarjolla runsaasti hevoskärryjä kaupunkikierrosajeluja varten. Vaihtoehtona on myös modernimpia kulkuneuvoja ja valitsin opastetun kaupunkikierroksen golf-autoa muistuttavalla sähkökäyttöisellä kulkupelillä. Valinta onnistui täydellisesti, sillä oppaakseni osui sympaattinen vanha herra, eläkkeellä oleva Krakovan teknillisen yliopiston professori, jonka kanssa meillä osui jutut erinomaisesti yksiin. Hän kierrätti minut ensin turistien vakioreitin ja sen jälkeen hän vei moniin kiinnostaviin vähemmän tunnettuihin paikkoihin käyttäen yli kaksinkertaisen ajan normaaliin kaupunkikierrokseen verrattuna. Sain nähdä ja kuulla kaupungista todella kattavasti. Se oli yksi parhaista opastetuista kaupunkikierroksistani koskaan. Jos matkustat lähitulevaisuudessa Krakovaan ja haluat todella pieteetillä opastetun kaupunkikierroksen, kysäise kaupunkikierroksen lähtöpaikalla turistioppailta, onko professori vielä töissä. Luulen, että jokainen Krakovan vanhan kaupungin vossikkakuski tuntee tämän sympaattisen vanhan herrasmiehen.
Kazimierz ja Podgorz
Juutalaiset ovat asuttaneet Veiksel-joen mutkaa ainakin 1400-luvulta alkaen. Juutalaiset kaupunginosat, Kazimierz ja Podgorz, tarjoavat tavallista krakovalaista elämänmenoa, monipuolista syötävää sekä runsaasti juotavaa pikkutunneille asti. Kazimierz on joen pohjoisrannalla eli keskustan puolella Veiksel-joen mutkassa lähes vanhan kaupungin kyljessä, kun taas Podgorz on joen etelärannalla entisen Krakovan gheton alueella. Kazimierz on meluisampi, rosoisempi ja nuorekkaampi, kun taas Podgorz on hienostuneempi ja hiljaisempi. Kosher-ruokaa saa molemmissa kaupunginosissa, boheemia katutaidetta näkee Kazimierzissä ja erityisesti opiskelijat viihtyvät sen soittoruokaloissa varsinkin viikonloppuiltoina. Kazimierzissä kuljeskellessani muistui mieleeni, että vuonna 1872 Krakovassa syntyi kosmetiikkayrittäjä Helena Rubinstein. Syntymänimeltään Chaja vietti lapsuusvuotensa nimenomaan Kazimierzin juutalaiskortteleissa. Hän menestyi poikkeuksellisella tavalla liike-elämässä ollen yksi maailman rikkaimmista naisista aikanaan.
Kazimierz on tunnettu myös elokuvista. Siellä on kuvattu ghettokohtaukset tunnetussa Steven Spielbergin ohjaamassa ja tuottamassa Schindlerin lista -elokuvassa. Luonnollisesti Spielberg on tiennyt, missä oikea ghetto on sijainnut, mutta kuvauspaikkojen valinnoille on aina syynsä. Oscar Schindlerin emalitehtaan kuvaukset sijoittuvat puolestaan oikeaan Schindlerin emalitehtaaseen, joka on nykyisin museona Veikselin etelärannalla lähellä entistä ghettoa. Olen käynyt Schindlerin tehtaan ulkopuolella, mutta museokierrokselle ei ollut sillä kerralla aikaa.
Kävin vuonna 1994 Helsingissä elokuvateatterissa katsomassa Schindlerin listan tuoreeltaan. Se on poikkeuksellinen moderni elokuva, sillä se on mustavalkoinen. Muistan Schindlerin listan kahdesta syystä edelleenkin erittäin hyvin: katsoin elokuvan todella viehättävän nuoren naisen kanssa ja itse filmi teki lähtemättömän vaikutuksen. Tämä viehättävä nainenkin teki vaikutuksen, mutta ei lähtemätöntä, sillä hän lähti jo aikoja sitten.
Krakovan ghetto
Toiseen maailmansotaan saakka joka neljäs Krakovan asukas oli juutalainen. Tilanne alkoi muuttua juutalaisten osalta tukalaksi Natsi-Saksan miehitettyä Puolan vuoden 1939 lopulla ja juutalaisväestö internoitiin varsin nopeasti ghettoihin omilla asuinseuduillaan. Vuodesta 1941 juutalaisväestöä alettiin siirtämään kaupunkien ghetoista Auschwitziin ja muille keskitysleireille eri puolille Puolaa.
Majoituin tällä vierailullani Veiksel-joen etelärannalla Podgorzin kaupunginosassa aivan entisen gheton portin vieressä, jonka sympaattinen kaupunkioppaamme myös osoitti kaupunkikierroksella. Potgorzeen siirrettiin toisen maailmansodan aikana Krakovan juutalaisväestö, josta huomattava osa päätyi Auschwitziin ja muille keskitysleireille. Majapaikkani vieressä on Ghetto Heroes-muistomerkki, joka koostuu kymmenestä metallista valmistetusta tuoliveistosryhmästä, jotka symboloi kadonneita juutalaisveljiä ja -siskoja, joiden tuolit olivat jääneet ikuisesti tyhjiksi. Lähistöllä on myös noin 12 metrin verran alkuperäistä gheton muuria, johon on kiinnitetty pieni muistolaatta.
Seuraavassa Kajastuksen numerossa lukijat pääsevät niin halutessaan mukaani Krakovasta 65 kilometriä itään suuntautuneelle historiaa havisevalle retkelle Unescon maailmanperintökohteeseen, jossa juutalaisten sekä monien etnisten ja vähemmistöjen historiaa käsitellään kaikkein mustimmassa muodossa. Puolan maantieteellinen sijainti on Euroopassa paikassa, jossa on sodittu aivan liikaa ja pitkälti toisen maailmansodan seurauksena Puolan maaperällä on tapahtunut paljon hirveitä asioita, joita ei pidä unohtaa, mutta ei pidä myöskään katkeroitua ja vihata, vaan oppia menneisyydestä ja pyrkiä rakentamaan aidosti kanssaihmisiä kunnioittavaa yhdenvertaisempaa maailmaa.
Sisällön jakaminen: