Taideopiskelijat kuvailutulkkasivat näyttelynsä

Pinnan alla Pekkiksessä

Teksti ja kuvat: Tanja Rantalainen

Pekka Halosen akatemian kuvanveiston opettaja Katariina Guthwert otti yhteyttä Näkövammaisten Kulttuuripalveluun erään näkövammaisen lapsen äidin innoittamana. Äiti oli toivonut, että Pekkiksen opiskelijoiden taidokkaat työt pääsisivät myös näkövammaisten kuvataideihmisten ulottuville.

Taideopiskelijat tarttuivat haasteeseen ja tutustuivat kuvailutulkkaukseen kuuntelemalla Ateneumin, Taidekoti Kirpilän ja Porin taidemuseon tuottamia kuvailutulkkauksia.  He valmistivat näkövammaisten ryhmälle kuvailutulkkaukset omista Pinnan alla -näyttelyn keramiikkaveistoksistaan, joita sai myös kosketella. Teokset kuvasivat merenalaista maailmaa mitä erilaisimmin tavoin. Niihin sisältyi koralleja, mereneläviä, mereen liittyviä tekstuureja ja paljon kiinnostavia tarinoita.

Pekkis, taidekoulu Tuusulassa

Pekka Halosen akatemiassa opiskellaan kuvallisen ilmaisun tuottajan tutkintoa, vietetään kansanopistovuotta tai käydään lyhyempää kurssia kuvataiteen teemoista. Pekkis on suosittu toisen asteen kuvataidekoulu. Vuoden 2022 yhteishaussa hakijoista otettiin sisään noin 15 %. Nimensä koulu on saanut kuuluisasta tuusulalaisesta kuvataiteilijasta Pekka Halosesta, jonka kotimuseo Halosenniemi sijaitsee melkein nurkan takana. Ainolaan, Sibeliuksen kotimuseoon ja Aholaan, Juhani Ahon kotimuseoon, on akatemialaisilta kivenheitto.

Pekka Halosen akatemia on osa Keski-Uudenmaan alueella koulutusta tarjoavaa Keuda-koulutusyhtymää. Keudalla on noin 12 000 opiskelijaa ja 10 toimipistettä. Pekka Halosen akatemiassa opiskelee keudalaisista 280. Koulu toimii nykyään entisessä Tuusulan kansanopiston rakennuksessa, joka valmistui vuonna 1908. Koulu oli maatalouteen erikoistunut oppilaitos ja sitä kutsuttiin Lanttulaksi. Nyt kaunis keltainen päärakennus tarjoaa inspiroivan oppimisympäristön tuleville kuvataiteilijoille.

Leikkiä ruokasalissa

Retkelle Pekkikseen oli ilmoittautunut viiden näkövammaisen ja yhtä monen avustajan ryhmä. Alkajaisiksi nautittiin lounas Pekka Halosen akatemian ruokasalissa, johon suuret ruutuikkunat, ja vaaleanvihreät, puuleikkauksin koristellut ovet luovat sielukasta tunnelmaa.

Lounashetkeen saatiin yllätyksenä taidenäyttelytaso, kun Katariina Guthwertin kuvanveisto-oppilaat kuvailutulkkasivat ruokasalissa esillä olevaa taidetta. Leikki-aiheisen näyttelyn työt oli valmistettu kierrätysmateriaaleista. Teoksiaan esittelivät Anna Salminen, Johanna Kytömaa, Hilda Ranta-Paasola ja Sanna Nikander.

Elämä leikkii minussa -teos rakentui vanhan joustinpatjan jousista. Siihen oli liitetty vauvanpöksyjen materiaalia, punaista mummon tekemää pitsiä ja se roikkui aistivoimaisena katosta. Katosta roikkui myös suppilomainen teos Luonnonleikki ja ilmeikäs mansikka, jonka teosnimi oli Kesän eka. Työskentelytapojen kuvaus ja taideteosten elementtien vertaaminen tuttuihin mittoihin ja haju-, maku- ja tuntoaisteilla koettaviin asioihin tekivät opiskelijoiden kuvailutulkkauksista havainnolliset ja taideteoksista helposti lähestyttävät.

Kuvanveistoluokassa näkövammaisten ryhmää odottivat Alli Antila, Tony Pelkonen, Antti Heikkinen, Tuuli Sipilä, Hilma Partanen ja Sirikiitta Lampinen. Allin J.R.R. Tolkienin maailman Minas Morgulin henkinen torni oli saanut innoituksensa fantasiamaailmasta, kuten myös Tuulin teos Nautica, joka toi mieleen rapautuneen Atlantiksen. Hilman Huoleton ilo -suihkulähde ihastutti yksityiskohdillaan, Antti kertoi, kuinka oli lähtenyt makkaratekniikkaa käyttäen tekemään työtä, joka muistuttaa juurakkoa. Sirikiitan Merimöhkylä toisti pyöreän vatsan muotoa koralleja kyljessään. Tehtävässä opiskelijoiden oli tarkoitus harjoitella suuren veistoksen rakentamista makkaratekniikalla, osien kiinnitystä ja saven pintakoristelua. Erilaiset muodot ja tekstuurit tekivät teoksista kiinnostavia myös tuntoaistille, kun vieraat saivat tunnustella niitä sormin tulkkausten lomassa.

Arvokasta yhteistyötä

Näkövammaiset retkeläiset saivat kuulla teosten lähtökohdista ja työskentelytavoista tekijöiden itsensä kertomana. Taideopiskelijat taas saivat arvokasta kokemusta taiteesta puhumisesta, oman taiteen sanallistamisesta ja erilaisesta yleisöstä. Soisi, että tällaista yhteistyötä voitaisiin tehdä Pekka Halosen akatemian ja muiden taideoppilaitosten kanssa säännöllisesti. Ehkä kuvataideoppilaitoksiin voisi suunnitella taiteen saavutettavuuden opintokokonaisuuden. Taiteilijalla itsellään on hyvä olla valmius ymmärtää erilaisia tapoja vastaanottaa kuvataidetta, ja kohdata sellaisia ihmisiä, joita ei avajaisjuhlissa usein näe.

Kiitos, Pekka Halosen akatemia, kiitos sen hienot opiskelijat!

Sisällön jakaminen: