TÄSTÄ PITÄISI PUHUA
Henriikka Mustajoki: Miten vaikeat keskustelut vahvistavat yhteisöjä
Gaudeamus 2023
Parempaan kohtaamiseen omien erilaisten yhteisöjen kanssa
Teksti: Tuula-Maria Ahonen
”Elämme hyvin yksilökeskeistä aikaa, mutta yhteisöt ovat meille edelleen tärkeitä. Monia yhteisöjä vaivaa eriskummallinen puhumattomuuden kulttuuri. Olen monta kertaa hämmentynyt, kun ihan yksinkertaisista asioista on tullut monimutkaisia. Varjopuhetta syntyy, kun kannamme sanomattomia asioita joko yhdessä tai yksin”, toteaa tutkija, opettaja ja saattohoidon sairaanhoitaja Henriikka Mustajoki.
Mustajoki haluaa kirjallaan rohkaista meitä yksilöinä ja yhteisöinä käymään vaikeita keskusteluja. Olennaisen tärkeä asia on psykologinen turvallisuus tai turvattomuus.
-Turvattomassa ilmapiirissä otamme käyttöön keskusteluja haittaavia puolustusstrategioita eli tutut hyökkäämisen, puolustautumisen tai jähmettymisen, Mustajoki toteaa.
-Jähmettyessämme emme osaa sanoa mitään. Esitämme ehkä jotenkuten normaalia, mutta ajatuksemme ovat tyhjiä. Ihmisillä on usein aika pitkät piuhat ja vasta seuraavana päivänä on mahdollista ymmärtää, mitä turvallisuutta uhkaavassa tilanteessa tapahtui, mitä siinä olisi itse halunnut sanoa, miksi tilanne oli niin erikoinen, turvaton tai hämmentävä.
-Itse tilanteessa mieli jähmettyy, vaikka ulospäin ihminen saattaakin toimia kohtalaisen normaalisti rutiinien varassa, Mustajoki kuvaa varmaan meille monille tuttua tuntemusta.
Psykologinen turvallisuus tai turvattomuus on yhteisön ominaisuus ja jäsenet pystyvät sitä arvioimaan. Jos jäsenet arvioivat yhteisön psykologisesti riittävän turvalliseksi, he pelkäävät vähemmän, luottavat enemmän ja pystyvät olemaan rohkeita. Turvallisessa yhteisössä on mahdollista myöntää virheitä, pyytää apua ja keskustella ongelmista.
Osallistumme kaikki psykologisen turvallisuuden luomiseen
Mustajoen mukaan jokaisena hetkenä jokainen meistä tukee toiminnallaan jonkinlaista keskustelukulttuuria ja sen turvallisuutta. Tärkeää on kohdata toinen ihminen. Kohtaaminen on toisen ihmisen näkemistä kokonaisena, erillisenä ja arvokkaana kanssakulkijana.
Usein ajatellaan, että yhteisössä riitelevät asiat, eivät ihmiset. Mustajoen mukaan ihminen ei kuitenkaan pysty koskaan puhumaan vain asiasta, vaan hän osallistuu jokaiseen keskusteluun myös tuntevana ihmisenä. Tunteet eivät katoa, vaikka niitä yrittää säädellä ja peittää.
Keskustelussa on mahdotonta luoda aitoa yhteyttä muihin keskustelijoihin, jos ei kykene tunnistamaan omia tunteitaan. Tunnemme Mustajoen mukaan tunteita kaiken aikaa ja kaikissa keskusteluissa. Peilaamme luontaisesti toistemme käytöstä ja tunnemme toisten tunteet itsessämme, halusimme sitä tai emme.
Mustajoki ei suosita teennäistä positiivisuutta. Hänen mukaansa positiivisten tunteiden epäaito esittäminen on monesti haitallisempaa kuin selkeästi epäempaattinen käytös. Jos keskustelun osanottajat huomaavat jonkun vääristelevän tunteitaan, keskustelun psykologinen turvallisuus heikkenee.
Rehellisyys omista ajatuksista, tunteista ja toiveista on vaikeiden keskustelujen onnistumisen kannalta olennaista. Itsensä ilmaisemien vaatii rohkeuden lisäksi myös oman ajattelun, tunteiden ja toiveiden tiedostamista, että halua niiden nostamiseen varjopuheesta osaksi yhteistä keskustelua.
Elämme tehokkuuden ja kiireen kulttuurissa. Mustajoen mukaan kuitenkin säästämme aikaa, kun käytämme sitä vaikeisiin keskusteluihin. Käymättömät keskustelut ja niiden pohjalta syntynyt epätietoisuus, epäluuloisuus, luottamuspula, virheet, kommunikaatiohaasteet ja epävarmuus kuluttavat yhteisön ja sen jäsenten aikaa.
Kaikessa rauhassa, hyvästä perusolosta käsin
-Vaikeat keskustelut tarvitsevat taukoja. Aina. Tästä ei kannata joustaa. Taukoja tarvitaan, jotta kaikki ehtivät ajatella ja hahmottaa, mitä on tapahtunut. Taukoja tarvitaan myös tunteiden tasaamiseen. Taukoja tarvitaan siksi, että vaikeat keskustelut ovat kuluttavia, eikä kukaan jaksa niitä määräänsä enempää, Mustajoki kirjoittaa.
Toisaalta vaikeiden keskustelujen käyminen on Mustajoen mukaan ajan säästämistä. Käymättömät keskustelut ja niiden pohjalta syntynyt epätietoisuus, epäluuloisuus, luottamuspula, virheet, kommunikaatiohaasteet ja epävarmuus kuluttavat runsaasti yhteisön ja sen jäsenten aikaa jokaisessa kohtaamisessa.
Tärkeää on pitää huolta omasta ja muiden jaksamisesta. Väsyneenä ja nälkäisenä asiat näyttävät vaikeammilta, tunteet ovat negatiivisempia, ajatukset sumuisempia ja kyky toimia tavalla, jonka tietää parhaaksi ja oikeaksi, on rajoittunut.
-Jos mahdollista, kannattaa siis käydä vaikeita keskusteluja hyvin ravittuna ja päivän virkeimpinä hetkinä, Mustajoki suosittaa.
Varjopuhe vähenee ja elämä näyttää kirkkaammalta
Monesti me voimme luulla tietävämme, mitä toinen ajattelee tai tahtoo. Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä toisen todellisuuden kanssa. Kannattaa harjoitella kunnioittavien kysymysten tekemistä.
Hyvät kysymykset avaavat keskusteluja. Ne lähtevät Mustajoen mukaan kunnioituksesta toista osapuolta kohtaan. Ne ohjaavat puhujaa sanallistamaan syvemmin ajatuksiaan. Hyvät kysymykset eivät voi olla liian ohjailevia, rajoittavia tai yleisiä. Aidolla kysymyksellä on tarkoitus saada parempi ymmärrys asiasta, toisen ajattelusta tai kokemuksesta.
Varjopuhe vähene ja elämä näyttää kirkkaammalta. Tässä maailmantilanteessa Mustajoki antaa erittäin tärkeitä ja koeteltuja elämänohjeita.