MUISTOJA KAJASTUKSEN VUOSILTA
Teksti: Tuula Paasivirta
Olen avustanut Kajastus-lehteä kirjoittamalla ja valokuvaamalla vuodesta 2006 lähtien. Pitkä aika, lähes 18 vuotta. Nuoruudessani minua haastateltiin erääseen nuorten ohjelmaan yleisradiossa. Ammattihaaveista kysyttäessä sanoin, että kirjoittaminen on eräs haaveistani. Se on kyllä toteutunut monimuotoisesti useassa eri ammatissani ja muutamassa kirjassa, joissa olen ollut joko yhtenä kirjoittajana tai muuten avustamassa. Olen kirjoittanut yhden runokirjan, joka löytyy Celia saavutettavuuskirjastosta.
Ensi muisto
Ensimmäinen muisto on valokuvauskurssi näkövammaisille Iiriksessä 2006. Se taisi kestää vähintään kaksi viikonloppua. Tein sieltä jutun Kajastukseen ja tuon jutun kuvituksena oli muun muassa leikkihevonen, sellainen punainen pieni. Toinen kuva oli käyräksi taitettu muovilusikka. Ihmisen muisti on kiinnostava, sillä muistan nämä kuvat hyvin selkeästi, hyvä etteivät tässä viimeisten viikkojen aikana tulleet melkein uniin, kun muistelin Kajastusta vuosien varrelta. Minulla on kaikki Kajaukset tallessa, mutta nyt yläkaapissa on osa, joten en voi tarkistaa tätä ensimmäistä lehteä. Eikä se löydy enää netin syövereistä, jos se on siellä ollutkaan.
Näkövammaisille on myöhemminkin järjestetty koulutuksia sekä kursseja valokuvaukseen liittyen ja järjestäjinä on ollut muun muassa Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry ja Näky, Näkövammaiset kulttuurin ystävät ry. Ennen koronaa istuttiin Hun ry:n Pengerkadun silloisissa tiloissa ja opiskeltiin valokuvausta.
Kirjoitusmuistoja
Näinä vuosina olen kolunnut ja kiertänyt taidenäyttelyissä pääkaupunkiseudulla ja Hämeessä. Olen oppinut paljon taiteesta. Tunnistan entistä paremmin erilaisia taidesuuntia maalaustaiteessa ja päässäni vilisee lukuisia taiteilijoiden nimiä.
Minulle suuren vaikutuksen ovat tehneet monet Ars Fennica kuvataidepalkinnon ehdokkaiden yhteisnäyttelyt Kiasmassa. Kiasmassa on nähty vuosittain Suomesta ja maailmalta hienoja nykytaiteen katsauksia. Erityisen vaikuttavia ovat olleet suomalaisista tunnetuimman videotaiteilija Eija-Liisa Ahtialan videoinstallaatiot. Kuusen huminaa olisin voinut kuunnella vaikka kuinka kauan.
Kiasman haastatteluista yksi mielenkiintoisin on ollut Kiasman johtajan Leevi Haapalan haastattelu Kajastukseen vuonna 2015. Haapalan juttu löytyy Kajastus 3/2015 lehdestä. Hänen ensimmäinen viisivuotiskautensa alkoi 1.6.2015, joten Kajastuslehti oli ajan hermolla. Leevi Haapalan johtajavuodet päättyvät vuoden 2024 puolessa välissä.
Toinen mielenkiintoinen kokemus on ollut jutun tekeminen Turun keskiaikamessuilta vuosia sitten, se oli mielenkiintoinen tapahtuma, sukellus menneeseen maailmaan.
Matkakuvauksia olen tehnyt muun muassa Brysselistä Euroopan köyhien kokoontumisesta. Se oli sarjassaan kolmastoista EAPN eli Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston järjestämä köyhien kuuleminen aivan Euroopan ytimessä, sillä kokous pidettiin EU:n keskusrakennusten, niiden tv:stä tuttujen korkeiden rakennusten vieressä. Juttu matkasta julkaistiin vuoden 2015 ensimmäisessä Kajastuksessa. Tältä matkalta kontrastina on muisto, kun menimme keskimmäisenä kokouspäivänä kokoustamaan automuseoon. Ensimmäisenä aamulla näin todennäköisesti asunnottoman miehen makaamassa museon sisäänkäynnillä. Kun pääsimme sisälle, saimme kiertää katsomassa hienoja autoja, tein näistä autokuvista kuvakirjan kummipojalleni.
Samassa lehdessä kirjoitin myös Suomen Kuka Kuuntelee Köyhää? -verkostosta ja sen järjestämästä köyhille taiteilijoille tarkoitetusta näyttelystä Helsingissä.
Marseillessa kävin syyskuussa 2015 ja siellä tutustuin muun muassa Suomen lähetysseuran Marhaban keskukseen. Siellä pidetään maahanmuuttajille kielikursseja, tuolloin ystäväni ja kollegani Riitta Granlund työskenteli tässä keskuksessa. Se on Suomen lähetysseuran perustama.
Koronaika ja Kajastus
Korona-ajalta vaikuttavin muisto on Ilja Repinin näyttelystä tekemäni juttu. Google näyttää tarjoavan muun muassa nimenomaan tätä juttua, kun googlettaa Kajastus-lehteä. Näyttely oli mahdollista nähdä rajoitetusti ja liput piti varata etukäteen. Lisäksi osallistuin Teamsin kautta näyttelystä kertovalle luennolle, joka oli oma mielenkiintoinen kokonaisuutensa. Repinistä kirjoittaessani toteutui samalla kiinnostukseni taiteeseen ja historiaan. Luen paljon elämänkertoja. On kliseistä sanoa, mutta niistä oppii paljon.
Kuvailutulkattu messu
Erään näkövammaisryhmän kanssa kävimme kuvailutulkatussa ortodoksikirkon jumalanpalveluksessa Uspenskin katedraalissa. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen ja vaikuttava kokemus, siitäkin sain tehdä jutun Kajastukseen.
Kuvauksen kohteena
Toimittajalle on aina vähän erikoista olla itse jutun tai kuvauksen kohteena. Eräänä vuonna lähellä joulua Kajastuksen toimittaja kävi kuvaamassa minua Paavalinkirkossa ja tehtiin juttu papin joulusta.
Kajastus on ollut tuttava- ja ystäväpiirissäni arvostettu. Sitä on luettu muun muassa saunanlauteilla ja kuulin menneinä vuosina parin sukulaisen löytäneen lehden oma-aloitteisesti. Sitä on luettu niin maaseudulla kuin kaupungissa.
Sisällön jakaminen: