Pohdintoja 3
IHMINEN ON KOKONAISUUS
Teksti: Mika Veijalainen
Ihmisen sanotaan olevan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Tämä pitää varmasti paikkansa. Mieli ja keho ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Fysiikka vaikuttaa mielialaan, energiaan ja siten mahdollisesti sosiaalisiin suhteisiin. Sosiaaliset suhteet vaikuttavat mielialaan ja jaksamiseen.
Jos yhteen näistä ”systeemeistä” tulee ongelmia, ne heijastuvat myös muihin. Tilanne on vielä haastavampi, jos samaan aikaan on esim. henkisen puolen matalapainetta ja siihen tulee sitten vielä jotain fyysistä ongelmaa, esim. kipua. Tai toisinpäin. Tällaista tilannetta on vaikeampi sietää ja pysyä positiivisena. Voi tulla mieleen ajatus ”pitikö tähän nyt vielä tällainenkin vaiva tulla, ihan kuin ei olisi tarpeeksi vaikeaa muutenkin”. Ongelmat alkavat herkemmin hallita ajatuksia ja elämää. Kroonistuessaan tilanne voi johtaa yleiseen toimintakyvyn laskuun.
Tämä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus toimii myös toiseen suuntaan eli jos mieli on hyvä ja positiivinen, niin esim. erilaisia kiputiloja on helpompi sietää. Jos yksi tekijä, puhumattakaan kaksi, tästä kolmikosta on kunnossa niin ongelmaisen osa-alueen kanssa voi pärjätä paremmin.
Mielen ollessa matalalla on paikalleen sisätiloihin yksin jääminen huonoin vaihtoehto. Siinä alkaa herkästi ”seinät kaatua päälle” ja ongelmat tuppaavat paisumaan omassa mielessä. Toki on niinkin, että jos on alakuloa ja väsymystä niin silloin ei saisi ajatella sillä tavalla, että minun on pakko mennä sinne ja tänne ja tehdä sitä ja tätä. Se kuormittaa lisää eikä sitten ehkä jaksa tehdä mitään. Pakko on tässä huono motivaattori.
Ei ole siis hyväksi jo ajatella itseään entistä väsyneemmäksi vaan lähteä liikkeelle hyvin pienesti. Tämä ”hyvin pienesti” on suhteellinen käsite. Se mikä on ”hyvin pientä” yhdelle on jo ”hyvin suurta” toiselle. Tämä voi vaihdella jopa saman henkilön kohdalla: reipas ja aktiivinen ihminenkin voi päätyä tilanteeseen missä esim. aiemmin tehtyjen pitkien lenkkien tai sosiaalisen aktiivisuuden sijaan ei jaksakaan tehdä oikein mitään. Tällainen henkilö voi sitten ajatella, että turha tehdä mitään, kun mistään pienestä tekemisestä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. Pitäisi suorittaa suunnilleen maraton ennen kuin olisi tyytyväinen tekemiseensä. Kun on tottunut olemaan aktiivinen, on uuteen ja erilaiseen tilanteeseen sopeutuminen vaikeaa mikä taas voi lisätä henkistä kuormaa.
Ei liene realistista ajatella, että ongelmatilanteessa sieltä ”kuopasta” voi nousta suoraan huipulle. Olisi hyvä olla malttia ja armeliaisuutta itseä kohtaan. Jos ajatellaan liikuntaa tai liikkumista, niin voisi aloittaa vaikka lähtemällä ulos pihalle istuskelemaan. Siellä säännöllisesti käydessä saattaa jossain vaiheessa tulla mieleen, että voisihan tuon pihan ympäri kävellä kerran. Se on jo hyvä, edistystä. Sitten voi käydä niin, että tuleekin käveltyä pihan ympäri muutaman kerran. Jonain päivänä tilanne saattaa eskaloitua hyvällä tavalla niin, että tekeekin mieli lähteä vähän pihaa kauemmas käymään. Näin se mahdollisesti negatiivinen oravanpyörä voi hidastua, pyähtyä ja lähteä hiljalleen kääntymään positiiviseen suuntaan sen sijaan, että jäädessään kotiin pohtimaan asioita se negatiivinen vauhti vain kasvaa. Monella lienee kokemuksia siitä, kuinka ulkoilu jotenkin parantaa olotilaa. Vaikka ongelmiin ei ratkaisua tulisikaan ”pelkällä” ulkoilulla, niin olo on jotenkin parempi. Sanotaan vaikka niin päin, että haittaa siitä ei ole.
Edellä mainittu on vain yksi mahdollisimman yksinkertainen esimerkki siitä miten asiaa voi lähestyä ja lähteä etenemään. Pointti on se, että mitkään teot eivät ole liian pieniä eikä kannata heti väsyttää itseään ajattelemalla, että minun on pakko tehdä kauhean paljon ennen kuin voin olla tyytyväinen. ”Pienistä puroista…”.
Sallinette pienen oman esimerkin tähän. Olen käynyt kuntosalilla 30 vuotta. Joskus on käynyt niin, että on ollut matalapainetta, jolloin mikään ei ole kiinnostanut eikä oikein mitään ole jaksanut.
Tiedostan kuitenkin asian mistä tuossa edellä kirjoitin eli että paikalleen ei tule jäädä. Siispä tein niin, että menin kävelymatkan päässä olevalle salille. Istumaan, useamman kerran vain istumaan. Kokemuksesta tiesin sen olevan parempi vaihtoehto kuin kotiin jääminen. Arvelin (ja vähän tiesinkin), että jonain päivänä tulee mieleen, että voisihan sitä vaikka tehdä jonkun pienen jutun/
liikkeen samalla kun siellä olen. Pakottamatta itseäni siihen vaan antamalla mahdollisuuden itselleni. Vähitellen se taas lähti siitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä kotiin jolloin kynnys ylipäätään lähteä sinne kuntosalille olisi kasvanut koko ajan. Tämä oli ja on siis se ”minun juttuni”. Olisi hyvä, jos henkilö löytäisi sen oman pienen juttunsa ja antaisi itselleen mahdollisuuden edetä siitä.
Kun sanotaan, että keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa niin mielen osalta ei sovi unohtaa sosiaalista puolta. Fyysisessä, psyykkisessä ja sosiaalisessa kokonaisuudessa eri osa-alueet painottuvat eri tavalla eri ihmisillä. Joku nauttii liikunnasta, joku ennemmin tykkää lukea/ kuunnella kirjoja tai musiikkia ja joku taas tykkää kerho- ja yhdistystoiminnasta, teatterista, hyvästä ruoasta ystävien kanssa jne jne. Joku tykkää kaikista.
Useasti nämä osa-alueet yhdistyvät erilaisissa tekemisissä. Jos kaverin kanssa tai pienessä porukassa tulee liikuttua tai tehtyä jotain muuta, niin siinä tulee mukavasti virikettä fysiikalle, psyykelle ja sosiaalisuudelle. Toki kaikki eivät välitä porukassa touhuamisesta vaan moni nauttii itsekseen tekemisestä ja hyvä niin jos siitä saa hyvää mieltä.
Olon ollessa ikävimmillään on vaikeaa olla sosiaalinen ja aktiivinen. Soitto kaverille, äidille, isälle, tyttärelle, pojalle tai puhuminen vaikka psykologin kanssa tekee varmasti hyvää. Se ulkona käyntikin saattaa auttaa. Kun saa tehtyä tällaisia ”pieniä” juttuja, olo saattaa kohentua puoliksi huomaamatta. Sen jumittumisen sijaan.
Näin fysioterapeuttina kannatan jonkinlaisen liikkumisen pitämistä mukana arjessa. Siltikin, vaikka se ei herättäisikään mitään intohimoja. Muistetaan kuitenkin se kehon ja mielen yhteys.
Paremmassa fyysisessä kunnossa jaksaa paremmin käsitellä haasteita. Liikunta ei tietenkään takaa esim. sitä etteikö erilaisia kiputiloja voisi tulla ja tule tuki- ja liikuntaelimistöön. ”Kroppa” ei ole oireeton loputtomiin. Todennäköisyyksiin voi kuitenkin vaikuttaa: aktiivisen henkilön tuki- ja liikuntaelimistö (ja muukin terveys) pysyy todennäköisemmin paremmassa kunnossa kuin passiivisen henkilön. Jos ongelmia ilmaantuu, aktiivinen henkilö pysyy todennäköisemmin toimintakykyisempänä kuin passiivinen, valmiiksi huonommassa kunnossa oleva.
Mietitään lopuksi vielä vähän sitä liikuntaa, liikkumista, ulkoilua. Sitä vaikeampaa aktivoituminen on mitä kauemmin on aikaa siitä, kun on jotain tehnyt. Puhumattakaan, ettei ole oikein koskaan liikkunut esim. pakollista koulussa tai työssä liikkumista enempää. Monesti käy niin, että kun tekee päätöksen alkaa liikkua, niin sitten liikutaan kuin viimeistä päivää. Pitää kuitenkin muistaa, ettei vuosien tai vuosikymmenten tekemättömyyttä kiritä kiinni muutamassa viikossa tai kuukaudessakaan. Kunnon kohentuminen vaatii pitkäjänteistä, omaan tilanteeseen sopivaa tekemistä. Kun olo ei paranekaan heti ja paikat ovat liiasta reuhtomisesta kipeät koko ajan, niin tekeminen loppuu herkästi. Jos kunto riittää kilometrin rauhalliseen kävelyyn, ei kannata lähteä viiden kilometrin hölkälle. Siinä uuvuttaa itsensä.
Omat haasteensa on heillä, jotka ovat joskus jotain harrastaneet. On saattanut mennä vuosia/ vuosikymmeniä siitä, kun on viimeksi ollut aktiivinen. Sitten jokin syy saa aktivoitumaan uudelleen. Mieli palaa niihin vanhoihin aikoihin ja haluaa tehdä samoja asioita kuin silloin joskus, mutta keho ja kunto ei ole enää sama. Se syö motivaatiota ja maltillinen tekeminen on haastavaa. Malttia pitää siis olla. Hätäilemällä ei saa aikaan kuin yhden suomalaisen sanonnan.
Liikunnan suhteen voi ajatella vähän samalla tavalla kuin ruokailun suhteenkin: jätä se viimeinen, yleensä turha, suupala tai ”santsilautanen” ottamatta ja jätä sopiva mieliteko kytemään. Maistuu sitten paremmalle taas seuraavalla kerralla.
Pysytään liikkeessä.
Sisällön jakaminen: