MILTÄ MAAILMA NÄYTTÄÄ SOKKONÄKÖKULMASTA?
Teksti: Marianne Tenhami
Kuvat: Pihka Aaltosen ja Tessa Koposen arkistot
Tessa Koponen ja Pihka Aaltonen tekevät eri internetalustoille podcastia Kuollut kulma. Aiheet rönsyilevät näkövammaisuuteen liittyvästä häpeästä sekä siitä, miltä maailma näkövammaisena näyttää sokkomokailuihin, opiskeluun, hevosiin ja koiriin. Vain mielikuvitus on rajana.
Pihka Aaltonen, 24, ja Tessa Koponen, 24, ovat jo pitkään halunneet tehdä podcastia. Yksin tekeminen ei ole tuntunut kivalta. Niinpä he yhdistivät osaamisensa ja elokuun lopulla heidän Podcastiaan Kuollut kulma on ilmestynyt viisi jaksoa. Lisää on luvassa joka keskiviikko YouTubessa, Spotifyssa, Facebookissa, Instagramissa, Tiktokissa ja Applen podcasteissa.
”Miltä maailma näyttää sokkonäkökulmasta? Tämä podcast selvittää sulle sen ja sata muutakin asiaa. Tervetuloa Kuolleeseen kulmaan, podiin, jossa Tessa Koponen ja Pihka Aaltonen juttelee millon mistäkin näkökulmana useimmiten näkövammaisuus. Luvassa myös paljon muuta sokkojuttujen lisäksi. Eli painapa sitä tilausnappia Youtubessa, kuuntele podia Spotifysta, heitä kommenttia ja kysy, mitä ikinä haluaisit meiltä kuulla”, tekijät kannustavat.
Haluamme vastata ihmisten kysymyksiin
Yhteisöpedagokiksi opiskeleva Tessa teki opintoihinsa liittyvässä ammatillisessa harjoittelussa podcastin. Jo tätä ennen hän oli pyöritellyt ajatusta podcastien tekemisestä ja kysyi Pihkalta, haluaisiko tämä tulla mukaan. Tiktokissa aktiivinen Pihka mietti asiaa hetken ja totesi että miksi ei. Kolmen viikon kuluttua tästä ilmestyi Kuolleen kulman ensimmäinen jakso. Tekijät pitivät ideariihen, jossa listasivat paitsi omia ajatuksiaan, myös Pihkalta Tiktokissa kysyttyjä kysymyksiä ja Tessan kavereita askarruttavia asioita.
– Tiktokissa näkövammaisuuteen liittyvät kysymykset ovat toistuneet satoja kertoja: Mitä järkeä on pitää lävistyksiä, kun et niitä näe? Mistä tiedät, miltä näytät? Miltä maailma sinusta näyttää? Miten voit kommentoida ja kuvata Tiktokissa? Pohditaan myös, miten visuaalisia painajaisia näen. Mietin että näistä ja monista muista kysytyistä asioista voisi puhua. Ideoita vain tulee, kun miettii arkielämää ja juttuja, joita meiltä yleensä kysellään, Pihka havainnollistaa.
– Kavereiden kanssa tulee keskusteltua asioista, joista ideat kumpuavat, Tessa lisää.
Tekijät vastaavat podcastissaan ihmisten kysymyksiin räväkästi ja värikkäästi, asiallisuuden kuitenkin säilyttäen.
– Jos käyttämälläni reitillä yhtenä maamerkkinäni on roskis ja etsin sen valkoisella kepillä, on tosi ärsyttävää, kun joku tulee sanomaan, että älä sinne roskikseen mene. Hei, se roskis on mun maamerkki tällä reitillä, eli se mun just pitää löytää, räväyttää Tessa Kuolleen kulman neljännessä jaksossa Rehellistä ränttäystä: näkövamma, häpeä ja ableismi.
– Tämä jakso on lempijaksoni syvällisyytensä vuoksi. Se tuntuu läheiseltä, koska olen paininut tämän aiheen parissa varsinkin ensimmäisenä, hankalaksi kokemanani ammattikorkeakouluvuotena. Harmittaa, miten vähän näkövammaisuuteen liittyvästä häpeästä puhutaan. Aina vain sanotaan, että kyllä mä osaan, kyllä mä voin, kyllä mä pystyn. Aina ei voi, osaa eikä pysty, Tessa avaa.
Tekijät nauttivat voidessaan tehdä juuri heidän näköistä podcastia ja heidän omat kiinnostuksensa kohteet näkyvät aiheissa. Molemmat rakastavat koiria. Tessa on juuri saanut ensimmäisen opaskoiransa ja Pihkalla on kotona kaksi lemmikkicollieta. Eipä siis ihme, että Kuolleessa kulmassa keskustellaan koirista parinkin jakson verran.
– Keskustelemme koirista ja aiheesta lemmikkikoirat sokealla sekä Tessan kokemuksista opaskoirayhteistyökurssilta. Vieraana on opaskoirankäyttäjä, joka vastaa kysymyksiin opaskoiran kanssa liikkumisesta ja elämisestä, tekijät kertovat. Jaksoissa keskustellaan myös hevosista, kirjoista, musiikista, ympäristöaiheista ja digisaavutettavuudesta, jolloin mukana on vieras vastailemassa kysymyksiin. Tuntuu, että vain Pihkan ja Tessan mielikuvitus on rajana jaksojen aiheita suunniteltaessa.
– Kyllä tämä lähtee tekemisen ilosta. Eihän tätä tekisi huvikseen vapaaehtoisesti, jos se olisi kurjaa. Käsittelemme aiheita, joista voimme yhdessä jutella. Olemme lapsuudenystäviä, joten asioista on verrattain helppo puhua, oli aihe mikä vain. Toisaalta käsittelemme myös aiheita, joista on vaikea puhua, mutta jotka me koemme tärkeiksi, Pihka valottaa.
Hermoja vaativaa leikkaamista ja positiivista palautetta
Ilo ja räväkkyys ovat ensimmäiset asiat, jotka tulevat mieleen Kuollutta kulmaa kuunnellessa. Miksi Podcastilla kuitenkin on niin synkkä nimi, Kuollut kulma?
– Muun muassa autoillessa on kuollut kulma, jossa et näe asioiden tapahtuvan. Eihän sokkokaan näe asioiden tapahtuvan eli on kuolleessa kulmassa. Meillä on keskenämme mustaa huumoria, kuollutta juttujen tasoa, Pihka selittää.
– Välillä päätämme lennossa, että ei tehdäkään tuosta aiheesta jaksoa, tehdäänkin tästä tai vaihdetaan jaksojen paikkaa, kun ei nyt vain jaksa tehdä tästä aiheesta. Yhtäkkiä jaksaakin tehdä seuraavankin jakson, Tessa jatkaa.
Usein he tekevät kaksi jaksoa samalla kerralla. Käsikirjoitusta kaksikolla ei ole, vaan juttelu etenee rennosti itsestään. Pihka hoitaa jaksojen leikkaamisen, jonka hän on oppinut kantapään kautta välillä hyvinkin ruudunlukuohjelmille saavuttamattomilla sovelluksilla.
– Alussa minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten tämä tapahtuu sokealle saavutettavasti. Alkoi tuntikausia kestävä, epätoivoinen puhelimen kanssa räpeltäminen ja eri sovellusten testailu, miten saavutettavasti niillä voi leikata ja sen jälkeen tunnusmusiikin tekeminen. Sovellukset eivät ole kovinkaan saavutettavia sokeiden ruudunlukuohjelmille, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta tämä sujuu. Tekniikkaa on matkan varrella tullut opittua, hän kuvailee.
Tessa kuuntelee Pihkan leikkaamat jaksot ja tunnusmusiikit, antaa niistä palautetta ja kirjoittaa podcastiin liittyvien julkaisujen tekstit, joihin Pihka ottaa kuvat. Pihka koostaa näytteen kustakin jaksosta sosiaaliseen mediaan, jonka Tessa siellä jakaa.
Kuolleella kulmalla Tessa ja Pihka haluavat viihdyttää ihmisiä, lisätä näkövammaisuustietoisuutta ja tuoda esiin, että sokeanakin voi tehdä podcasteja.
– Haluamme kertoa, että olemme ihan tavallisia ihmisiä ja elämme ihan tavallista elämää, vaikka olemmekin sokeita. Kenellä tahansa voi olla jokin rajoittava tekijä tai piirre, joka tekee elämästä hankalampaa, mutta silti elämästä voi nauttia ja siitä kuuluu nauttia, Tessa korostaa. Haastattelua tehdessämme podcastista on ilmestynyt vasta muutama jakso, mutta silti sitä kuunnellaan aktiivisesti.
– Tämä on ihanan raikas podcast. Samoja asioita niissä pyöritellään, mitä mekin olemme pyöritelleet. Näkövammaisuuteen liittyvät keskustelunaiheet ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen, totesi sokea ystäväni minulle Kuolleesta kulmasta jutellessamme.
– Puhuin näkevän kaverini kanssa, joka on kuunnellut Kuollutta kulmaa. Hän sanoi podcastimme olevan hyvin samaistuttava ja ajatuksia herättävä. Hän odottaa jo, milloin tulee seuraava jakso, Pihka kertoo.