RAKKAUS NÄKÖVAMMAISTYÖHÖN
Terhi Suonsivu eläkkeelle
Teksti Tuula Paasivirta, kuva: Vantaan seurakuntien kuva-arkisto
Diakonissa Terhi Suonsivun pitkä ura on läksiäisiä vaille valmis. 1983 Terhi Suonsivu aloitti diakonissan työt silloisessa Tikkurilan seurakunnassa, mutta Hakunilan ja Länsimäen alueella. Tälle alueelle hän myös jäi, kun syntyi uusi Hakunilan seurakunta Itä-Vantaalle. Jo tuolloin hänen toimenkuvansa kuului vammaisdiakonia. Vuodesta 2002 hän on toiminut Vantaan seurakuntayhtymän erityispalveluiden (entinen diakoniakeskus) näkövammaistyön diakoniatyöntekijänä. Syksyllä 2023 hän jää eläkkeelle.
Mikä johti Terhin näkövammaistyöhön
Sekä paikallisseurakunnassa Hakunilassa, että Vantaan seurakuntayhtymässä yli 20 vuotta sitten luottamushenkilönä toiminut Antero Jääskeläinen houkutteli Terhi Suonsivun seurakuntayhtymän näkövammaistyöhön Vantaalle.
Nuori Terhi oli saanut käydä pyhäkoulua ja rippikoulun Keski-Suomen Pöyhölässä. Siellä hän löysi kutsumuksensa diakoniatyöhön. Terhi muistelee, että hän halusi juuri vammaistyön, mutta hän ei enää tarkkaan muista, miten se hänelle tuli ensimmäistä kertaa Hakunilassa työalaksi.
Haikeus -muistot
Juttelemme Terhin kanssa toukokuisena tiistai-aamuna teamsissa. Muistelemme menneitä. Olemme tutustuneet Terhin kanssa yli 22 vuotta sitten toimiessani diakoniapappina Hakunilassa. Tämän jälkeen olen ollut Terhin ja monien muiden näkövammaistyön työntekijöiden kanssa monilla leireillä ja ryhmissä pappina ja kokemusasiantuntijana.
Kysyessäni Terhin tunnelmia eläkkeelle lähdön kynnyksellä, hän sanoo kaipaavansa eniten työtovereita ja näkövammaisyhteisön näkövammaisia yhteistyökumppaneita ja -yhteisöä. Terhi painottaa, että työtä ei tehdä yksin, vaan vahvasti yhteistyönä.
– Eläkkeelle jäädessä luopuu paitsi työyhteisöstä niin myös omasta työidentiteetistään. Luopuessa saa toki jotain tilalle,Terhi korostaa. Jatkossa hänelle jää muun muassa enemmän aikaa hoitaa 94-vuotiasta äitiään ja ulkoilla yhdessä hänen kanssaan.
Moninainen yhteistyö
Yhteistyön muodot ja organisaatiot ovat muuttaneet muotoaan 21 vuoden aikana. Puhumme pitkään yhteistyöryhmästä, joka on ollut alusta alkaen Terhin tärkeä kumppani näkövammaistyössä. Ryhmässä on mukana oppaita, äänilehden lukija, sokeita ja heikkonäköisiä, miesten ryhmän vetäjä, muiden kerhojen vetäjiä, matkojen suunnittelija ja Pakarituvan keskiviikkokerhon vetäjä. Osa on näkeviä ja osa sokeita tai heikkonäköisiä, myös omaisen näkökulma tulee yhteistyöryhmässä hyvin mukaan.
Terhi selvästi innostuu, kun hän pääsee kertomaan näkövammaistyön asiantuntijoista, kokemusasiantuntijuudesta ja vertaistuesta. Tuntuu, että yhteistyössä on mahtava synergiaetu mukana. Ja näkövammaiset itse pääsevät tuomaan omat taitonsa ja kiinnostuksen kohteensa esille ottaessaan vastuulleen sen siivun yhteisestä työstä, joka on heille kullekin on luontaista.
Vammaisuus yksinään ei yhdistä ihmisiä
Puhumme toisessa yhteydessä Terhin kanssa siitä, että pelkkä vammaisuus itsessään ei ihmisiä yhdistä, vaan tarvitaan jotain muuta, joka on ikään kuin liima ihmisten välillä. Terhin sanoin: – Tätä hienoa työryhmää yhdistää halu tehdä näkövammaistyötä seurakunnassa.
Myös Vantaan näkövammaiset ja Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset sekä tietenkin Espoon ja Helsingin seurakuntayhtymien näkövammaistyön työntekijät ovat luonnikkaasti mukana monessa yhteistyössä.
Kolmen yhtymän yhteistyö
Vuosikymmenien varrella on Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla Seurakuntayhtymien näkövammaistyöntekijät ovat tehneet hyvää yhteistyötä. Vetovuoroa vaihdetaan, mutta kaikki retket, leirit ja ryhmät ovat yhteisiä. On vaikkapa vain yksi näkövammaisten lähetyspiiri. Iso osa näkövammaista käyttää taksia, joten he voivat siirtyä kuntarajan yli. Näin myös monet ryhmät toteutuvat parhaiten. Olen itsekin nähnyt käytännössä yhteistyön sujuvan todella hyvin.
Vastavammautuneet
Yhdessä HUSin keskussairaalan näkövammaistyöntekijöiden kanssa on järjestetty hiljattain näkövammautuneille henkilöille vertaistuki ilta, Ensitiedon ilta. Se oli tärkeä kohtaamisten ilta vertaistuen, tietopakettien ja uusien harrastusmahdollisuuksien parissa. Siellä ei käsitellä yksilön asioita, mutta yksilö saa suoran kontaktin vaikkapa Näkövammaisten liiton Uudenmaan alueen oikeuksien valvonnan asiantuntijaan, Hunnin tai HUSsin työntekijään ja voi sopia ajan vaikkapa kuljetuspalveluhakemuksen tai liikkumistaidon ohjauksen hakemuksen tekemiseen.
Tietosuojan takia kutsuja tähän iltaan on aina HUS.
Työtoveruus
Terhin tärkeät lähimmät työtoverit ovat kuurojen diakoni Seija Einola ja kehitysvammaistyön diakoni Kristiina Tuohimaa sekä esihenkilönä toimiva Katri Valve. He tekevät Vantaan seurakuntayhtymässä vammaisdiakoniaa. Terhi toteaa, että erityisen tärkeätä on jakaa kokemuksia vammaisuuden rajapinnoilta aistivammaisuudesta. Osalla seurakuntalaisia on sekä näkö- että kuulovammoja, kuuroutta, sokeutta, huonokuuloisuutta, heikkonäköisyyttä.
Aiemmin jo mainitsin, että Helsingin ja Espoon yhteistyö on tärkeätä. Näin myös työntekijöiden kesken. Jonkin verran on yhteistyötä myös paikallisseurakuntien diakoniatyön kanssa.
Rohkaisu ja tuki
Terhin työssä tärkeä osa on myös henkilökohtainen kohtaaminen seurakuntalaisten kanssa. Osa seurakuntalaisista haluaa kohdata henkilökohtaisesti ja saada apua ja tukea muun muassa kotikäynneillä. Terhi kertoo, että osalle se riittää. Ja osa rohkaistuu myöhemmin tulemaan leireille ja ryhmiin. Ja Terhi jatkaa, että näkövammaistyö on tärkeätä. Sen kautta voi rohkaistua osallistumaan ryhmiin ja leireille ensin näkövammaisten kesken ja myöhemmin lähtemään mukaan paikallisseurakuntien toimintaan.
Rakkauden evankeliumi
Vantaalla järjestettiin 2016 Valtakunnalliset Herättäjäjuhlat. Tätä haastattelua valmistellessani palautui mieleeni, että istuimme noilla kesäpäivillä Terhin kanssa yhteisellä lounaalla ja haastattelin häntä juhlien mediatoimittajan ominaisuudessa Vantaan seurakuntayhtymän ja Herättäjäyhdistyksen medioihin aiheenani näkövammaisten osallistuminen juhlille. Tuolloin totesimme, että saavutettavuus ja esteettömyys on Jumalan rakkauden osoittamista käytännössä. Juhlien ohjelma ja laulujen sanat olivat saatavilla pisteillä ja isotekstisenä. – Me kuulumme joukkoon, meidät on huomioitu, toteaa Terhi.
Jo Espoon Herättäjäjuhlille vuosia aiemmin oli saatu Siionin virret pisteille ja isotekstiseksi. Se on Herättäjäyhdistysväen oma laulukirja. Toki osa on tuiki tavallisia virsiä tai hengellisiä lauluja. Herännäisyys on yksi kirkkomme sisäisistä herätysliikkeistä.
Mitä Terhi toivoo näkövammaistyön jatkoon
Kysyn Terhiltä, mitä hän toivoo Näkövammaistyön tulevaisuuteen. Ensimmäinen lause, jonka Terhi sanoo: – Ei mitään meistä, ilman meitä. Terhin noin sanoessa pohdin, miten paljon siirtyy hiljaista tietoa ja suurta asiantuntemusta pois Terhin jäädessä eläkkeelle. Terhi osaa hyvin syvällä tavalla ottaa vammaiset ihmiset ihmisinä, joilla on vamma yhtenä ominaisuutena, mutta heillä ja heissä on paljon muuta, kuten kaikilla ihmisillä.
Syksyllä 2023 tulee Vantaan seurakuntayhtymään,ikään kuin Terhin tilalle kahden vuoden projektiin hanketyöntekijä. Hänen tehtävänsä on suunnitella, miten vammaistyössä mennään jatkossa eteenpäin kolmen työntekijän sijasta kahdella työntekijällä. -Tärkeää on, että vammaistyössä kaikki halukkaat voivat edelleen osallistua seurakunnan toimintaan, Terhi sanoo.
– Toivon yhteistyövoiman jatkuvan ja toivon, että koronan jälkeen syntynyt hyvä yhteistyö Helsingin ja Uudenmaan näkövammaisten kanssa jatkuu. Olemme järjestäneet muun muassa vapaaehtoistyön koulutusta yhdessä Iiriksessä.
Kiitos
Varmaan monet meistä yhtyvät ja kiittävät Terhiä monesta hyvästä työstä ja kohtaamisesta. Siunausta eläkevuosiin Terhi.
SANASTO
Diakoni
Diakonia on kristilliseen uskoon ja rakkauteen perustuvaa palvelua kirkon elämässä. Jeesus sanoi, ettei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Samoin diakonia (palvelu) on erottamaton osa kirkon elämää, yksi kirkon perustuntomerkeistä.
Diakoniatyöntekijän virka ja koulutus
Diakoniatyö nykyisessä muodossaan lähti liikkeelle diakonissalaitoksista 1800-luvun puolivälissä. 1900-luvun alussa työ laajeni seurakuntiin. Vuonna 1943 säädettiin, että jokaisessa seurakunnassa tulee olla diakoniatyöntekijän virka. Diakonissalaitoksia on Suomessa neljä: Helsingissä, Lahdessa, Oulussa ja Porissa.
Diakoniatyöntekijöitä kouluttaa maassamme Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) Diakissa voi suorittaa joko diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehdon tai diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehdon ja tulla sen jälkeen vihityksi diakonissaksi tai diakoniksi.
Diakonissa on sairaanhoitaja – diakonissa
Diakoni on sosionomi amk -diakoni