LAULAJATTAREN DEBYYTTI: HELENA TASKILA

Teksti: Eija-Liisa Markkula

Huhtikuun puolivälissä Trio Kaiunsäde järjesti Raimo Tanskasen sävellyksiin keskittyvän konsertin Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä. Tilaisuus oli samalla Näkövammaisten Kulttuuripalvelun varainhankintatapahtuma. Olemme tottuneet siihen, että Kaiunsäde on aina taattua laatua, jonka takaajina ovat Joose Ojala harmonikka, Helena Taskila panhuilu ja Tuukka Ojala piano. Hieno yllätys yleisölle oli kuitenkin se, että tässä konsertissa Helena Taskila debytoi laulajana ja ihastutti kuulijakunnan täydellisesti. Ajattelin, että tästä Taskilan muusikkouden puolesta on heti otettava tarkempaa selkoa.

Olemme tunteneet Helena Taskilan lahjakkaana panhuilistina jo joitakin vuosia, hän on esiintynyt monissa tilaisuuksissa säestäjänään Joose Ojala. Hän on itse aiemmin kertonut soittoharrastuksensa etenemisestä Kajastuksessakin (nro 1/2018). Hän aloitti pianotunnit jo 5-vuotiaana suzuki-menetelmällä, joka etenkin alkuun perustuu korvakuulolta oppimiseen. Nuottien käyttöön siirtyminen oli melkoisen vaivan takana, sillä Helena on täysin sokea. Systeemiä muutettiin vähitellen siten, että opettaja saneli nuotit kasetille. Samalla musikaalisen oppilaan korva kehittyi entistä herkemmäksi. Näin jatkettiin lukion päättymiseen saakka. Panhuilu tuli kuvaan mukaan pianon ohelle jo tytön ollessa vasta alun toisella kymmenellä. Helena kuuli panhuilun äänen naapurista saamaltaan levyltä ja mieltyi soittimeen ikihyviksi. Hän sai lahjaksi oman pienemmän panhuilun 14–15-vuotiaana. Helena on kotoisin Oulusta ja pääsi ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta. Lukioaikana hän lauloi koulunsa kuorossa sopraanoa. Hän oli ottanut muutamia laulutunteja kuoroaikanaan, mutta ei ollut juurikaan esiintynyt yksin.

Kuulemassamme teemakonsertissa Helena lauloi neljä yksinlaulua: Kiurun tupa, Uni, Kuun taivaalta sinulle ja Juhannusyö. Ne olivat raikkaita, uudenlaisia kohokohtia trion musisoinnissa. Yleisö oli yllättynyt ja haltioissaan. Ei ollut vaikeata huomata, että myös juontajana toiminut Joose oli vaikuttunut.

Helenan sopraano soi kirkkaana ja vakaasti hallittuna. Tuli heti vaikutelma, että hän on voimakas ja rohkea laulaja. Huomio kiinnittyi myös siihen, ettei hänellä ollut minkäänlaisia vaikeuksia hengityksen suhteen, eikä se kuulunut. Ajattelin tuon johtuvan monivuotisesta puhaltimen kanssa työskentelystä. Sen Helena itsekin uskoo vaikuttaneen myös laulutekniikkaan.

Suomen kielen ääntämisen hallinta ei ole helppoa niin, että siitä tulisi kuulijoille selkeästi ymmärrettävää. Helenalla ei ollut tässäkään ongelmaa, hänen äänensä on sonorinen, ja kaikki soinnilliset äänteet soivat puhtaasti loppuun saakka. Hän sanookin, että haluaa kertoa laulaessaan tarinaa ja myös tunnelmaa mahdollisimman selkeästi. Äänenhallinta on notkeaa ja tarkkaa.

Nyt meillä on siis panhuilisti ja laulajatar, viime mainittu puoli on kehittynyt jotenkin yleisöltä salaa. Helena kertoo pyrkineensä Sibelius-Akatemian soitinpuolelle useita kertoja, mutta ei onnistunut. Noina odottelun vuosina laulu oli alkanut kiinnostaa yhä enemmän, ei kuitenkaan klassinen laulu, vaan vapaampi ja draamallisempi. Niinpä hän päätti kokeilla ja valmisti kansanmusiikkipuolen pääsykoetta varten oman ohjelman, jossa korostui draamallisuus ja tarinallisuus. Se tärppäsi heti ensiyrityksellä vuonna 2021. Siitä asti hän on opiskellut pääaineenaan laulu ja toissijaisena panhuilu. Tällä hetkellä hän on 30-vuotias ja valmistautuu ensimmäiseen laulututkintoonsa, joka pidetään 30.5.

Laulunopettajaansa Anna-Kaisa Liedestä Helena kehuu lempeäksi ja rohkaisevaksi. Liedeksellä on pitkä kokemus opettajana, lisäksi hän on väitellyt tohtoriksi musiikin alalta. Helenaa kiehtoo erityisesti runonlaulu ja balladit. Helenan pitkäaikainen panhuiluopettaja Stefan Stanciu jatkaa edelleen työtä hänen kanssaan. Stanciusta on ehtinyt muodostua Helenalle jonkinlainen esikuvallinen soittaja. Helena itse sanoo kummastakin opintohaarastaan, että valtavasti työtä on edessä ja tehtävä on koko ajan. Hän ei tällä hetkellä haikaile opiskelemaan ulkomaille, vaan on mielissään siitä, että ulkomaisia opiskelijoita voi tavata Akatemiassa päivittäin. Hän luottaa suomalaisiin opettajiinsa – ja omiin voimiinsa.

Sisällön jakaminen: