POHDINTOJA 2: ITSELUOTTAMUS
Itseluottamus, itsetunto, minäkuva ja pärjääminen
Teksti: Mika Veijalainen
Valittamisena, heikkoutena sekä negatiivisuutena pidetään monesti sitä ellet ole energinen suorittaja ja hymyilevä tsemppari. Mahdollisesti ihmetellään ”miksi se on nykyään niin hiljainen ja vetäytyy syrjään”. Ajatellaan ehkä, että on vain oma vika ellei pysty kulkemaan sujuvasti myötävirtaan syvissä vesissä kahlaamisen sijaan.
No, meitä on monenlaisia ja syitä erilaisiin toimintatapoihin on monia. Joillakin syy voi olla jokin nopea, äkillinen tekijä mikä vaikuttaa; joillakin saattaa taustalla olla pidempiaikainen toimintakykyyn vaikuttava/ sitä alentava tekijä mikä vähitellen tuo epävarmuutta, väsyttää ja aiheuttaa pärjäämättömyyden tunteen. Se sitten vaikuttaa esim. itseluottamukseen ja siihen kuinka kokee itsensä suhteessa ympäristöön ja sen vaatimuksiin. Seuraavanlainen tarina voi olla yksi esimerkki siitä miten ihmisen tilanne voi matkan varrella elää ja muuttua:
Elämä on sujunut hyvin. Kouluista on selvitty ja ammattiin valmistuttu mallikkaasti, armeija on mennyt omalla painollaan, on hyvä perhe ja työelämässä on pärjätty pitkään hienosti.
Kunnes… ei enää pärjättykään.
Periaatteellinen ihminen, joka on pyrkinyt suoriutumaan ja kokenut, että itse pitää pärjätä, ei pärjännytkään enää. Jotain on tapahtunut joko lyhyellä tai pitkällä aikajänteellä.
Lopulta päätyy ihmettelemään miten on joskus suoriutunut kaikesta ihan hyvin ja pärjännyt. Aivan kuin sen kaiken olisi tehnyt joku muu henkilö. Ja se henkilö on hävinnyt jonnekin.
Mitä tapahtui ja miksi?
Itseluottamus.
Urheilussa puhutaan siitä paljon. On myönnettävä, että joskus on tullut ihmeteltyä, kun esim. maalintekijä ei enää yhtäkkiä teekään maaleja tehtyään niitä lähes liukuhihnalta koko uransa ajan. Sitten asiaa käsiteltäessä ja pohdittaessa tulee esiin, jos ei aina niin usein, sana itseluottamus. Lähinnä sen puute.
Mihin se itseluottamus ja taito yhtäkkiä muka hävisi tältä voittajatyypiltä?!
Itseluottamus.
Ei vain tyhjä sana, vaan sana täynnä sisältöä. Ei se taito itsessään siltä maalintekijältä mihinkään hävinnyt. Jokin tapahtuma tai tapahtumien ketju todennäköisesti ”vain” järkytti itseluottamusta ja se muutti tavan ajatella ja toimia.
Näin voi aivan yhtä hyvin käydä tavallisessa elämässäkin kenelle tahansa. Tunne ettei pärjää enää syö itseluottamusta ja itsetuntoa. On syy tunteeseen sitten mikä hyvänsä (sisäsyntyinen tai ulkoa ”avustettu”) niin se on ihmiselle läsnä koko ajan ja vie voimia.
Huono itseluottamus estää herkästi asioiden tekemistä, kun se on syystä tai toisesta kokenut kolauksia. Jos asiat alkavat vielä mennä huonommin eikä apua osaa/ kehtaa/ halua pyytää, niin se voi viedä pohjan kaikelta tekemiseltä ja vaikuttaa herkästi myös itsetuntoon ja pahimmillaan jopa minäkuvaan.
Tunnemuistiin jää jälki, arpi, mikä muistuttaa itsestään, kun jotain pitäisi alkaa tehdä tai edes suunnitella jotain tekemistä. Epämiellyttävät muistot ja tunteet nousevat pintaan ja niiden käsittely on vaikeaa.
Vanhat sanonnat kuten ”kyllä se siitä” eivät puhuttele ja kaiken tekemisen aloittaminen tuntuu vaikealta, jopa pelottavalta. Ihminen passivoituu eikä oikein pahimmillaan enää edes tunnista itseään. ”Milloin minusta tuli tällainen turhake ja luuseri” -ajattelu voi pyöriä mielessä.
Ei ole muodikasta valittaa vaan pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen. Jollain on asiat kuitenkin vielä huonommin. Tunnepuolta ei voi kuitenkaan sammuttaa. Sen kanssa tai sitä vastaan voi yrittää taistella järjellä, mutta siihen ei pysty eikä sitä jaksa kaiken aikaa ainakaan pidempään.
Tilannetta ei helpota ajatus siitä, että pitäisi olla onnellinen, kun ”todellista”, näkyvää syytä huonoon oloon ei ole. ”Miksi en pääse eroon tästä tunteesta, alakulosta ja huonosta olosta, vaikka olen jo aikuinen ja ihan järkeväkin. Kyllähän minun pitäisi osata tämä elämä ns. hoitaa”.
Vakuutellaan, että olet hyvä tyyppi ja asiat ovat ihan hyvin. Miksi tällaisella ei ole vaikutusta?
Sanotaan, että sinulla on kykyä ja osaamista. Miksi ei ole vaikutusta? Yritetään kannustaa tekemään sitä ja tätä. Miksi ei ole vaikutusta?
Itseluottamus.
Jos ei pysty itse uskomaan itseensä eikä vakuuttamaan itseään, vaikea siihen on muidenkaan pystyä.
Muistatko vielä sen maalintekijän? Hänelle voidaan näyttää tilastoja edellisiltä kausilta jolloin maaleja vielä tuli. Voidaan sanoa, että katso nyt näitä tilastoja, sä osaat tämän homman. Hän tietää sen kyllä itsekin, mutta se ei auta. Kun on jumissa, niin on jumissa.
”Käy puhumassa jollekin”.
Ihan hyvä neuvo, mutta asiaa voi olla vaikea sanallistaa. Taustalla saattaa olla kyllä jokin diagnoosi (ei toki aina ole) minkä pystyy tietysti nimeämään. Sen aiheuttamat muutokset sitten voivat vaikuttaa siihen miten kokee itsensä. Jos pärjäämisen kanssa alkaa tulla vaikeuksia, niin näistä asioista puhuminen ei olekaan enää helppoa.
Tähänkin saattaa vaikuttaa se itseluottamus. Sitä epäilee itseään eikä halua paljastaa tuntojaan muille. Kun ei oikein ole sinut tilanteen kanssa eikä ymmärrä täysin sen syitä niin asiasta on vaikea puhua. Tässä tullaan taas osittain myös siihen avun pyytämisen vaikeuteen.
Jos on jalka poikki, niin se on helppo nähdä ja tiedetään miten edetään. Tai jos auto hajoaa, niin se viedään korjaamolle missä se korjataan. Kaikki ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista.
Ongelmatilanteissa ei aina ole löydettävissä ratkaisua. Syitä ei kannata lähteä luettelemaan. Seurauksena on kuitenkin muutos. Sillä, miksi ja miten muutos toteutuu on iso vaikutus muutoksen jälkeiseen aikaan. Jääkö siitä esim. itsesyytöksiä tai epävarmuutta kytemään. ”Käy puhumassa jollekin” tai ”voit aina tulla puhumaan” ovat kuitenkin hyviä neuvoja.
Tällainen juttu ja tällaiset ajatukset voivat olla vaikeita ymmärtää ellei tällaisia ole kokenut eikä tullut ajatelleeksi. Ongelmia voi kuitenkin tulla kenelle vaan. Sille ihan järkevän oloiselle tyypillekin. Pidetään mielessä se maalintekijä, voittajatyyppi.
Ei kukaan varmaan osaa ajatella tai kuvitella päätyvänsä tilanteeseen missä kokee olevansa vieras itselleen. Se on kovin erikoinen tunne ja alkusysäyksenä voi olla kolaus itseluottamukseen mikä lopulta saattaa vaikuttaa itsetuntoon ja minäkuvaankin. Siihen miten itsensä näkee ja kokee.
Tällaisesta ei ole helppo puhua. Saattaa olla leimaantumisen pelkoa.
Tyhjä vai täysi kuppi?
Perusturvallisuuden-, mutta myös perusturvattomuuden tunne vaikuttaa varmasti siihen
miten asioihin suhtautuu ja mitkä omat tuntemukset missäkin tilanteessa ovat.
Onko luottavainen, että asiat järjestyvät vai miettiikö lähinnä, että miten voi mennä tällä
kertaa pieleen. Onko kuppi puoliksi täynnä vai tyhjä.
Perusturvallisuuden tunne muotoutuu varmastikin elämänkokemuksista ja niiden
vaikutuksista omiin tunteisiin. Eri aikakausien (ikä) painotukset/ vaikutukset varmaankin
vaihtelevat tässä. Lapsuudella lienee iso merkitys.
Asiaa voi varmasti itse tietoisesti työstää, mutta tietty pohjavire on varmaan olemassa
taustalla. Tämän voisi ajatella vaikuttavan tekstissä käsiteltyihinkin asioihin.