ELINA BROTHERUS – VIERAILIJA
Teksti Tuula Paasivirta, kuvat Elina Brotherus
Helsinkiläisen Taidemuseo Didrichsenin kevään näyttelyssä esitellään valokuva- ja videotaiteilija Elina Brotheruksen uusi valokuvasarja Vierailija – Visitor. Näyttely on avoinna 11.2.–28.5.2023.
Museon ainutlaatuisesta ilmapiiristä ammentavassa näyttelyssä nähdään ensimmäistä kertaa Brotheruksen Didrichsenin taidemuseossa vuosina 2021–2022 kuvaama valokuvasarja Visitor. Tämän lisäksi näyttelyssä on esillä Brotheruksen aikaisempia valokuva- ja videoteoksia, jotka liittyvät temaattisesti Didrichsenillä kuvattuun kokonaisuuteen. Museo on esteetön ja taksilla pääsee melko lähelle museon pääovea.
Museon historiasta
Arkkitehti Viljo Revell suunnitteli Helsingin Kuusisaaressa sijaitsevan rakennuksen (1958, 1964) alun perin Marie-Louise (1913–1988) ja Gunnar Didrichsenin (1903–1992) kodiksi. Avioparin intohimoinen taiteen keräily johti taidemuseon perustamiseen vuonna 1965.
Näyttelyn esittelyssä sanotaan: Rakennuksen kuvaaminen muistuttaa muotokuvan tekemistä: pitää tuoda näkyväksi paikan erityispiirteet ja olemus. Jokaisella talolla on oma sielunsa, ja Didrichsenillä se on taidekokoelma. Peruskokoelma on ollut olemassa ennen taloa, ja tämä kokoelma on ohjannut arkkitehti Viljo Revellin työtä hänen piirtäessään taloa.
Taitelijan esittely
Taiteilija Elina Brotherus valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1997 pääaineenaan analyyttinen kemia. Kaksi vuotta aiemmin hän oli aloittanut valokuvaustaiteen opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa, josta valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2000.
Tekijänoikeus.fi sivustolla kuvataan taiteilijaa näin: ”Elina Brotherus on suomalaisen valokuvataiteen kirkkaimpia tähtiä. 1990-luvulla Brotherus tuli tunnetuksi henkilökohtaisista omakuvistaan, ja vuosituhannen vaihteessa hän siirtyi kuvaamaan värikylläisiä maisemia, joista on tullut taiteilijan teosten vakioaihe. Luonto on läsnä lähes kaikissa hänen teoksissaan ja näin on myös nyt esillä olevassa näyttelyssä. Hyvin voidaan sanoa, että Didrichsen, rakennus sinällään, asettuu Brotheruksen kuvissa yhteen taloa ympäröivän luonnon kanssa”.
Taiteilijan toinen kotimaa on Ranska. Siellä asuessaan hän kertoo saaneensa vaikutteita ja innoitusta töihinsä1960-70-luvuilla vaikuttaneiden Fluxus-taiteilijoiden tuotantoon tutustuessaan.
2018 Brotherus antoi Minna Hujaselle haastattelun (Apu-lehti 2018). Hujanen kirjoittaa: ”Elina Brotherus on tullut tunnetuksi omaelämäkerrallisista valokuvistaan. Valokuvaus ei kuitenkaan ole hänelle oman identiteetin etsimistä tai terapiaa. Se on taidetta, josta Brotherus sanoo saavansa alkukantaista tyydytystä”.
Kuvat aikakoneena – ei omakuvia
Lukiessani taiteilijan haastatteluja eri lähteistä piirtyy kuva omintakeisesta, rohkeasta ja itsensä näköistä elämää elävästä keski-ikäisestä naisesta. Elina sanoo vuoden 2018 Apu -lehden haastattelussa: ”Kun on käyttänyt itseään taiteen mallina jo pari vuosikymmentä, ajan kulku alkaa näkyä kuvissa. Hän, Elina Brotherus, katsoo nyt huvittuneen myötätuntoisena parikymppistä naista, joka esiintyy uran alkupuolen kuvissa.
Valokuvaamisen myötä Elina Brotherus kertoo muuttuvansa kuvan hahmoksi. Hän ei koskaan puhu kuvien henkilöstä ”minänä”, vaan siinä on kuvan henkilö. Kyse ei ole identiteetin etsimisestä.
”Kun kuvan tekee kuvaksi, tapahtuu mielenkiintoinen etäännytys. Ja varsinkin, kun kuvan kehystää ja nostaa seinälle. Kuvasta tulee esine ja se lakkaa olemasta se henkilö, jota se esittää”. Itsensä käyttäminen kuvissa on tehnyt näkyväksi sen, kuinka ihminen muuttuu keski-ikäiseksi. Valokuva on kuin aikakone.
Vierailija luo museoon uutta todellisuutta
Visitor, Vierailija -sarjan lähtökohtana ja samalla (Villa Didrichsen) -sarjan lähtökohtana on ollut taiteilija Elina Brotheruksen vapaus leikitellä museorakennuksen arkkitehtuurin, interiöörin ja museon taidekokoelman kanssa. Brotherus luo kuviinsa vaihtoehtoisen todellisuuden rakennuksen tunnetun historian rinnalle.
Kuvien hahmot, vierailijat, herättävät läsnäolollaan museon tilat henkiin: hahmot käyvät puhelinkeskusteluja, valmistelevat illallista, loikoilevat uima-altaalla ja suunnittelevat taidenäyttelyä. Taiteen historian tunteva Brotherus tuo kuviinsa myös luomiaan teosripustuksia. Hän käsittelee kokoelman teoksia esimerkiksi väriteemoittain tai teosten aiheita heijastaen.
Elina Brotherus kertoo, että Didrichsenin museon näyttelyn nimi on Vierailija, koska hän kuvaa erilaisia hahmoja, ei itseään. Kamera piirtää hänen puolestaan. Taiteilija toimii itse itsensä assistentti kuvauksissa.
Aika pysähtyy – ulos nykyajasta
Käydessäni näyttelyssä sen avajaisviikolla, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, siirryin menneeseen maailmaan, hyvällä tavalla. Näyttely toi levollisuutta omaan mieleeni. Oli hieno pysähtyä ja tuli tunne, että tänne tekee mieli palata.
Arkkitehtuuri taiteilijan töissä
Arkkitehtuurilla on ollut Brotheruksen viime vuosien työskentelyssä kasvava merkitys. Brotherus on kuvannut teoksiaan Alvar Aallon, Friedensreich Hundertwasserin, Michel Polakin, Matti Suurosen – ja nyt Viljo Revellin luomissa tiloissa. Brotheruksen aikaisemmasta tuotannosta näyttelyyn valikoiduilla valokuva- ja videoteoksilla on teemallinen yhteys Visitor (Villa Didrichsen) -sarjaan – yhtymäkohtia ovat niin arkkitehtuuri, kuin vaikkapa taidehistorialliset lepäävän hahmon ja kylpijän uudelleentulkinnat.
Taidehistorian ja arkkitehtuurin rinnalla Brotherukselle tärkeä työskentelyn innoittaja on kirjallisuus, joka näyttelyssä tulee ilmi Sebaldiana. Memento mori -sarjassa (2019). Didrichsenin näyttely on tähän mennessä laajin sarjan esittely Suomessa.
DIDRICHSEN
Taidemuseo Didrichsen Kuusilahdenkuja 11 Helsinki
Näyttely on auki 11.2.–28.5.2023 ti–su klo 11–18.
Museon alakerran toisessa salissa on samanaikaisesti esillä kokoelmanäyttely Pinta, muoto ja materiaali. Museon pihalla on veistoksia, kauniit näkymät merelle. Esteetön, sisällä hissi.
Yleisöopastuksia suomeksi la ja su klo 13, ke klo 17, ruotsiksi su klo 12.
Taiteilijatapaamiset Elina Brotheruksen kanssa mahdollisia 25.3, 29.4, 20.5, 27.5, 28.5.
klo 13.00
MARIE-LOUISE JA GUNNAR DIDRICHSEN
Gunnar Didrichsen oli syntynyt Kööpenhaminassa 9.9.1903. Hän oli laivanvarustajan poika, joka oli tullut Suomeen liikeasioissa ensimmäisen kerran 1927. Vain kolme kuukautta myöhemmin hän perusti oman maahantuontiyrityksen, Transmeri Oy:n, ja päätti jäädä maahan. Uuden yrityksen ensimmäinen tuote oli rotanmyrkky, joka toimi vaihtelevasti, mutta toi yritykselle sen verran tuloja, että maahantuontia voitiin laajentaa luotettavampiin tuotteisiin.
Marie-Louise Hampusdotter Granfelt syntyi Hampus Granfeltin ja Hanna (os. Henriksson) toisena tyttärenä Helsingissä 19.2.1913. Isä Hampus oli lääkäri, minkä vuoksi perhe muutti usein ja asui eri puolilla Suomea. Marie-Louise opiskeli Svenska Handelshögskolanissa.
Marie-Louise ja Gunnar tapasivat ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä 1938 operetissa yhteisten ystävien kautta. Marie-Louisen ja Gunnarin seurustelu oli tiivistä ja huvittelupainotteista. He avioituivat huhtikuussa 1939, vain muutama kuukausi ensitapaamisen jälkeen.
Marie-Louise ja Gunnar olivat molemmat kiinnostuneet taiteesta ja sen keräilystä. Ensimmäinen yhteinen hankinta oli Pekka Halosen Ateria (1899) vuonna 1942. Transmerin kasvava menestys takasi perheelle taloudellisen turvan lisäksi mahdollisuuden taidehankintoihin, matkusteluun ja lopulta oman kodin rakentamiseen Kuusisaareen.
Villa Didrichsenin innoittajana oli Maire Gullichsenin Villa Mairea Noormarkussa. Didrichsenit pyysivät Alvar Aaltoa piirtämään myös heille kodin vastaavassa hengessä. Kiireidensä vuoksi Aalto kieltäytyi suositellen tilalleen Viljo Revelliä, joka ”on ainoa, joka pystyy samaan kuin minä”.
Villa Didrichsenin taidemuseosiipi avattiin yleisölle syyskuussa 1965. Avajaisten kunniavieraana olivat Sylvi ja Urho Kekkonen.
1980-luvulla Marie-Louisen terveys heikkeni. Hän oli toivonut tulevansa haudatuksi rauhalliseen paikkaan, jossa olisi merinäköala ja auringonlasku. Marie-Louise oli jopa hankkinut valmiiksi hautamuistomerkin, Arvo Siikamäen veistoksen Tyhjä hauta. Veistos sijoitettiin Villa Didrichsenin merenpuoleiseen rinteeseen. Gunnar kuoli vuonna 1992 ja hänen uurnansa laskettiin Marie-Louisen uurnan viereen.
Sisällön jakaminen: