Jouko Lehtonen muutaman vuoden takaisessa kuvassa. Hänellä on pitkät keskiruskeat hiukset, lyhyt parta ja viikset.

Elämän rajankäyntiä

Suomalaiseen kirjallisuuteen on viime vuosina tullut rohkeaa erilaisuuden kuvaamista. Jollakin tavalla valtaväestöstä poikkeavat ovat saaneet kuvauksia omasta elämästään. Viime vuonna ilmestyi helsinkiläisen Fiona Elõnen esikoisteos ”Tulit luokseni kutsumatta”. Se käsittelee nykyaikaisen nuoren ruskean äidin elämää.
”Minua kiinnostavat kysymykset sopimattomuudesta ja toisaalta siitä, miten soveliaisuus on ennenkaikkea etuoikeuskysymys. Siinä missä keskiluokkaiset valkoiset miehet ovat sementoineet asemansa suomalaisessa kulttuurissa päihteitä käyttämällä ja siitä kirjoittamalla, muilta sukupuolilta, saati äideiltä, ruskeilta ja mustilta, köyhiltä tai muilla tavoin marginalisoiduilta ihmisiltä samanlaista käytöstä ei kuitenkaan suvaita, eikä varsinkaan juhlisteta. Tästä johtuen myöskään ihmiset, jotka tarvitsevat apua, eivät sitä yleensä saa stigmojen ja vääristyneiden mielikuvien takia.”
Fiona Elõne työsti kirjaansa nelisen vuotta. Hän on oppinut luottamaan intuitioonsa, mutta myöntää, ettei työ itsen kanssa koskaan lopu. ”Päässäni on loputon määrä outoja ajatuksia, jotka vain odottavat päästä ulos”, toteaa tämä nuori helsinkiläinen lähiöäiti ja Ruskeat Tytöt Median toiminnanjohtaja. (Diplo-Kirjallisuus 5/2022)
Kirjoittaminen on hyvin toimivaa terapiaa ja myös ”käsityötä” niin vaikeissa kuin onnen täyttämissä elämäntilanteissa. Nyt on ilmestynyt kaksi alan perusteosta, Juhani Ihanuksen toimittama ”Terapeuttinen kirjoittaminen” sekä Silja Mäen ja Terhikki Linnainmaan toimittama ”Omia sanoja etsimässä. Johdatus vuorovaikutteiseen kirjallisuusterapiaan”.
Teiniahdistuksen purkaminen päiväkirjaan. Sydänsurujen muotoileminen runoksi. Tuohtumuksen vallassa kirjoitettu kirje, jota ei koskaan lähetetä. Omasta arjesta kertova blogi. Kaikki se on kirjoittamista… Tunteiden purku kirjoittamalla voi olla huojentavaa ja hyvää itsehoitoa. Jos kirjoittaja sen lisäksi jäsentelee ja pohtii asioiden syysuhteita, voi hän parhaimmillaan saada mieleensä pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia. (Kirjallisuusterapia-lehti 2022)
Oulu Sinfonia sai kunnian 48-vuotiaana kuolleen Jaakko Kuusiston (1974-2022) sinfonian Suomen kantaesityksestä. Kuusisto oli näkyvin ja vaikuttavin hahmo oululaisessa taidemusiikissa koko 2000-luvun ajan. Tämä sinfonia oli Kuusiston ensimmäinen ja samalla viimeinen. Hän oli hyvin monipuolinen taiteilija, viulisti, kamarimuusikko, konserttimestari, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari, myös taiteilijaprofessori. Hän esiintyi lukuisten suomalaisten ja ulkomaalaisten orkestereiden solistina ja kapellimestarina. Erityisen ansiokas hän oli sovittajana. Suomesta, eikä kauempaakaan, ei helposti löydä sovittajaa, joka saa Abban ja Queenin musiikin soimaan sinfoniaorkesterilla yhtä hienosti kuin hän.
Jaakko Kuusiston laulut, näyttämömusiikki, konsertot ja nyt myös sinfonia jatkavat elämäänsä. ”Suuren muusikkouden lisäksi Jaakko oli ihminen, jolla ei ollut itsetehostuksen tarvetta. Opin tuntemaan hänet ystävällisenä, rauhallisena, älykkäänä ja huumorintajuisena. Paljon menetimme, Jaakko, kun pois jouduit lähtemään”, kirjoittaa Jussi Vilkuna. (Kaltio 6/2022)

Sisällön jakaminen: