Englantilaisen luuttumusiikin konsertissa
Osallistuessani Järvenpäässä kuvailutulkkaustapahtumaan sain kuulla Setlementti Louhelan avunvälityksestä. Kiinnostuin toiminnasta ja soitin avunvälitykseen pyytääkseni kulttuuriluotsia kanssani konserttiin. Muutaman vastoinkäymisen jälkeen puhelimeni soi ja kulttuuriluotsihan siellä oli. Hän kysyi, halusinko lähteä konserttiin. Sanoin, että hyvin mielelläni ja hänellä olikin tiedossa muutamia musiikkitapahtumia. Pohdimme eri kohteita ja valitsimme meitä kumpaakin kiinnostavan konsertin. Niin tapasin Margareeta Koskisen eräänä iltana Järvenpäässä.
Kuvassa kulttuuriluotsit tutustumassa Järvenpään kulttuurikohteeseen.
Olemme tulleet Järvenpään kirkkoon ja asettuneet istumaan toiselle penkkiriville. Koskinen kertoo, että edessä on tuoli ja kitaran näköinen soitin. Hän lukee esitteestä illan konsertista hiljaisella äänellä.
”Englantilaisia luuttulauluja, Anna-Maria Hannonen sopraano, Mikko Perkola gamba ja laulu. Gamban maaginen ääni kutsuu kuulijan rauhoittumaan ja kuuntelemaan. Konsertin teemat ovat rakkaus ja kuolema. Vuosisadat vaihtuvat, mutta perusasiat pysyvät.
– Minun ainutlaatuiset tunteeni eivät ole paikkaan tai aikaan sidoksissa. Ne liittyvät ihmisenä olemiseen yleensä. Ne ovat yleisiä, mutta niitten yleisyys ei vähennä niiden ainutlaatuisuutta, Hannonen kuvaa suhdettaan lauluihin.”
Esiintyjät saapuvat estradille. Hannolalla on musta, täyspitkä leninki, jonka helmassa on vasemmalla iso ruusu ja kaksi keltaista narsissia. Perkola astelee paikalle mustassa kauluspaidassa ja mustissa housuissa mutta paljain jaloin. Perkola istuu ja asettaa gamban polviensa väliin. Hän loihtii soittimestaan jousella matalia ja tummia säveliä, jotka tuovat mieleen jonkinlaisen vanhanaikaisen maalaistunnelman. Sitten Perkola jättää jousen pois ja näppäilee gambaa kuin kitaraa. Hannolan kaunis ja pehmeä sopraano yhtyy musisointiin. Hänen äänensä sopii hyvin esitettäviin lauluihin. Kumpikaan ei ota katsekontaktia yleisöön, vaan keskittyvät omaan musiikkiinsa. Tunnelma on erittäin rauhallinen ja viihdyttävä.
Kontakti ihmiseen
Konsertin jälkeen Koskinen kertoi, että hänen ystäväpiirissään ei ole näkövammaista ja hän jännitti, miten tämä sujuu.
– Sun kanssasi oli helppo olla. En ottanut tätä siltä kannalta, että olen vapaaehtoinen tai luotsi, vaan ajattelin tapaamisesta koko ajan, että menen ystävän kanssa konserttiin. Sellainen ajatus oli päällimmäisenä mielessäni, paljasti luotsi. Koskisen mukaan vapaaehtoiskoulutuksessa kannustetaan siihen, että kulttuuriluotsina toimiminen pitäisi ottaa ammatillisesti, koska vieraan ihmisen tapaaminen ei aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Voi tulla loukkaantumisia. Hankalassa tilanteessa kumpikin syyttää itseään, vaikka se ei ole kummankaan vika. Jos tilanne ei menekään niin hyvin kuin on toivonut, niin silloin ei luovuta, kun on ollut ammatillinen välimatka luotsin ja luotsattavan välillä. Pahimmassa tapauksessa voisi tulla sellainen pelko, ettei enää koskaan halua tavata ketään.
– Itse en ota luotsin tehtävää liian ammatillisena, vaan haluan saada jonkinlaisen kontaktin ihmiseen. Jos kontaktia ei synny, mielestäni tilanne on epäonnistunut. Se hetki kun ollaan yhdessä, pitää olla molemmille turvallinen ja viihdyttävä sekä pitää pystyä nauttimaan siitä hetkestä, sanoi Koskinen.
Kulttuuriluotsi
Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin oleva koneinsinööri Koskinen kävi vapaaehtoiskursseja Järvenpäässä talvella 2015-2016. Siihen aikaan yhdistysverkosto järjesti paikkakunnalla pilottihankkeen, jossa kerättiin kaikki organisaatiot, jotka tarvitsivat vapaaehtoisia. Verkostoon kuului yhteensä noin kymmenen yhdistystä ja organisaatiota. Jokainen taho omista lähtökohdistaan opetti kurssilaisille, miten toimitaan vapaaehtoisena. Vapaaehtoistyön peruskurssin käytyään voi suuntautua eri aloille esimerkiksi kulttuuriluotsiksi. Koulutus kesti monta kuukautta.
Koskinen muisteli, että hankkeessa ei ollut mukana näkövammaisyhdistystä, joten hän ei saanut tietoa heidän toiminnastaan.
– Kurssin käytyäni aloitin toimimalla suomenkielen opettajana maahanmuuttajille. Myöhemmin kävin kulttuuriluotsikoulutuksen ja seurakunnan erityisvapaaehtoistyöntekijän kurssin, kertoi Koskinen. Kolme viimeistä vuotta hänellä ovat menneet kirjoja kirjoittaessa ja vapaaehtoistyö on jäänyt vähemmälle.
– Kun tänä syksynä saan valmiiksi trilogian, alan taas enemmän toimia vapaaehtoistöissä, lupasi Koskinen.
Vapaaehtoistoiminnasta
Tällä hetkellä kulttuuriluotseja on koulutettu koko Suomen alueella yli kahdellakymmenellä paikkakunnalla. Järvenpäässä toiminta alkoi vuonna 2013 ja luotseja löytyy 39 henkilöä. Setlementti Louhelan vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Tiina Herttuainen kannustaa Järvenpääläisiä hyödyntämään rohkeammin tätä hienoa toimintaa. Alkuvuonna keikkoja on tullut avunvälityksen kautta vain muutama.
Järvenpäässä kulttuuriluotsikohteita on kymmenkunta. Niihin luotsi pääsee ilmaiseksi, mutta luotsattava maksaa omat sisäänpääsymaksunsa. Vapaaehtoisen saa toki mukaansa muihinkin kulttuurikohteisiin, mutta näissä tapauksissa luotsattava maksaa myös luotsin kulut, koska vapaaehtoistoiminnassa lähtökohtana on, että vapaaehtoiselle ei synny toiminnasta kuluja.
Kulttuuriluotsi Eija Sandberg
– Innostuin keväällä 2016 kulttuuriluotsin tehtävistä. Luin Setlementti Louhelan artikkelia paikallislehdestä. Lehdessä kerrottiin, että elokuussa tulee uusille luotseille koulutusta ja sitä ennen kiinnostuneita haastatellaan sopivuudesta luotsitoimintaan. Pääsin koulutukseen parinkymmenen muun asiasta kiinnostuneen kanssa.
Elo-syyskuun ajan kiersimme kaikki Järvenpään kulttuurikohteet. Kokemuksia luotsina toimimisesta on kertynyt mukavasti ja mukaan mahtuvat lähes kaikki kohteet. Suosituimmat ovat Studio 123, Järvenpäätalon konsertit, Järvenpään teatteri ja Järvenpään taidetalo. Luotsattavat ottavat yhteyttä Setlementti Louhelaan, joka välittää tiedon kulttuuriluotseille. He tekevät matkan luotsattavan kanssa kulttuurikohteeseen, jonka kysyjä on valinnut.
Itse olen toiminut myös suoraan luotsattavien kanssa ja vienyt heitä kohteisiin ilman välitystoimintaa, kertoi Sandberg.
Sandberg on saanut kuvailutulkkauskoulutusta Järvenpään uuden sosiaali- ja terveyskeskuksen tiloissa järjestetyissä kolmessa tapahtumassa. Tilaisuuksissa näkövammaisille kuvailtiin tauluja syksyllä 2018.
– Sain itsekin kulttuuriluotsina uuden, syvällisemmän näkökulman teoksiin, sanoi luotsi.
Taide ulkoilee
Jyväskylässä on toteutettu Taide ulkoilee -nimistä toimintaa vuodesta 2016 lähtien. Tässä toiminnassa on ajatuksena, että taide tulee luo.
Järvenpäässä on vastaavalla idealla pilotoitu Kulttuuri kyläilee -toimintaa keväällä 2019 Keski-Uudenmaan sote kuntayhtymän (Keusote) Järvenpään alueen kotihoidon asiakkaiden kanssa. Tämän jälkeen toimintaa laajennettiin kaikille järvenpääläisille ikäihmisille.
Luokse vietävän taiteen ja kulttuuriluotsitoiminnan yhdistäminen kiinnostaa myös Kuopiossa, jossa vapaaehtoisia aletaan kouluttaa aiheeseen syksyllä 2019.
Jyväskylän ja Järvenpään mallien taustalla on valtakunnallinen konsepti, jossa Taide ulkoilee -konseptissa taidetta viedään ulkotiloihin ihmisten lähelle. Samalla sen ympärille luodaan kiinnostavia kohtaamisia ja keskusteluja.
Kulttuuri tulee kylään
Kulttuuri kyläilee -hankkeen tarkoituksena on lisätä kulttuurin saavutettavuutta kotona asuville ikäihmisille. Hankkeessa kehitetyllä toimintamallilla pyritään tukemaan heidän osallisuuttaan, edistämään hyvinvointia sekä tuottamaan merkityksellisiä kokemuksia ja elämyksiä. Toimintamallissa vapaaehtoisilla kulttuuriluotseilla on tärkeä rooli taidekokemuksen välittäjänä.
Taidepaketti
Ikäihminen voi tilata Setlementti Louhelan avunvälityksen kautta taidepaketin vierailulle kotiinsa ja kulttuuriluotsi toteuttaa yhdessä tilaajan kanssa taidetuokion. Valittavana on kolme erilaista pakettia, jotka sisältävät taideteoksen, teostiedot sekä teemaan liittyvän aistimateriaalin. Monipuolisen taidepaketin tavoitteena on aktivoida aisteja ja herättää muistojen kautta keskustelua. Teemoina ovat ihminen, maisema ja asetelma.
Kulttuuriluotsitoimintaan on yhdistetty myös muistelusalkkujen viemistä esimerkiksi palveluyksiköissä asuvien ihmisten luo.
Kulttuuriluotsi Sandbergin kokemuksia
– Veimme toisen kulttuuriluotsin kanssa Jampan Vaahterakotiin taidepaketin, jonka haimme Järvenpään taidemuseosta. Koolla oli kymmenkunta henkilöä kuuntelemassa ja keskustelemassa. Tutustuimme Martta Swenssonin öljyvärimaalaukseen, Omenankukka-asetelma, vuodelta 1989.
Aistimateriaaleina veimme kehrättyä villalankaa, pellavalankaa, maalaussiveltimiä, värituutin ja shakkinappulan sekä tuoksuina ruusua, kardemummaa ja omenaa. Toista tuntia vierähti hetkessä erilaisten tuntemusten ja muistojen pyörteissä. Oli hauska huomata, miten aistimateriaalit saivat ihmiset menneisiin aikoihin ja kertomaan vuolaasti muille kokemuksistaan ja jakamaan iloista mieltä huumorin kera. Tilaisuus toi iloa ja naurua arkipäivään.
Tukea toiminnan aloittamiseen
Kunnat ovat kehittäneet kulttuuriluotsitoimintaa yhdessä valtakunnallisissa kehittämishankkeissa, joita on koordinoinut Tampereen kaupungin kasvatusyksikkö, Taite. Valtakunnallisen kulttuuriluotsitoiminnan koordinaattori Katri Leppisaari tarjoaa kunnille tukea kulttuuriluotsitoiminnan aloittamiseen ja kehittämiseen. Nykyinen hanke päättyy syyskuussa 2019.
Yhteydenottoja toivotaan
Katri Leppisaari toivoo kaikkien, jotka kokevat kaipaavansa seuraa museoon tai muuhun kulttuurikohteeseen lähtöön, ottamaan yhteyttä paikkakuntansa luotseihin. Vaikka joillain paikkakunnilla toiminta on suunnattu erityisesti ikäihmisille ja ikäihmiset ovat tärkeä asiakasryhmä, kulttuuriluotsia voi pyytää seuraksi kuka tahansa täysi-ikäinen, joka syystä tai toisesta kaipaa tukea kulttuurikohteeseen lähtemisessä.
Leppisaari kannustaa paikallisia näkövammaisten yhdistyksiä ottamaan yhteyttä kuntansa luotseihin ja kysymään, onnistuisiko luotsaus ja yhteistyö.
Kulttuuriluotsitoimintaa koordinoidaan kunnan tai kolmannen sektorin toimijoiden kuten Punaisen Ristin tai setlementtien tukemana. Yhä useammin kunta ja kolmas sektori tekevät yhteistyötä toiminnan tukemisessa.